Thaimaa on kulinaristinen elamys

On jaanyt kirjoittamatta blogia taas, kun ollaan oltu hotelleissa, joissa ei oo ollut ilmaista nettia, joten takana onkin lyhyt pyrahdys Laosissa ja talla hetkella ollaan jo Thaimaassa ja tarkemmin Bangkokissa. Alkaa matka vasyttaa siina maarin, ettei enaa oikein jaksa nahtavyyksia katsella, vaan haluaa olla ihan rauhassa ja nauttia vaan olostaan. Sen takia ollaankin otettu nyt hyvat hotellit loppumatkalle. Nyt ollaan 4 tahden hotellissa, jossa on loistava aamiainen. Katja ja Teemu ovat talla hetkella myos Bangkokissa samassa hotellissa ja tanaan juhlistetaan Katjan synttareita. Nyt ei oikein jaksa keskittya mihinkaan kirjoittamiseen, vaikka tapahtumia olisi vaikka kuinka. On liikaa metelia ymparilla ja tuuletin puhaltaa niin kylmaa ilmaa suoraan kaulaan, etta tarisen kylmasta.

Sen verran ollaan paatetty, etta bussimatkustaminen riittaa ja tulevat matkat liikutaan junalla. Valitettavasti 1.luokka on junasta jo taynna, joten joudutaan matkustamaan 2.luokassa. Oltaisiin menty lentamalla, mutta lennot ovat myos taynna, joten junaan on tyytyminen. Lentamalla olisi saastanyt seka aikaa etta hermoja, mutta eipa sille mahda mitaan. Vientianesta ostettiin sankypaikat bussista, mutta paikan paalla kavi ilmi, ettei mitaan nukkumapaikkoja ole koko bussissa, joten se oli viimeinen pisara bussien suhteen. Nukkuminen ahtaassa penkissa istumalla on jotakin, josta olen saanut aivan tarpeekseni, koska aamulla on ihan kuollut vasymyksesta eika sitten jaksa tehda enaa mitaan.

Kirjoitan myohemmin lisaa, kun olen jossakin sellaisessa paikassa, jossa ei vilustu. Nyt syomaan! Thaimaassa saa vihdoin ja viimein aivan loistavaa ruokaa ja Kiinan polvilumpiokana alkaa olla mielessa vain kaukainen painajainen.

Vaateostoksia Hoi Anissa

Ollaan talla hetkella 4 tahden hotellissa, jossa jokainen hotellihuone on oma asuntonsa. Takapihalle avautuu nakyma joelta, jota reunustavat palmupuut ja kukat. Vastakkaisella rannalla pojat pelaavat kartiomallinen olkihattu paassaan jalkapalloa. Sanky on pehmea, kylpyhuone on tilava ja kaunis, ilmastointi toimii moitteettomasti, sahkot eivat mene poikki niin kuin Huessa ja aamiainen on loistava. Eipa siis mitaan pahaa sanottavaa. Ollaan heratty aamiaiselle heti seitseman jalkeen aamulla (kylla, mina todellakin olen herannyt nain aikaisin aamiaiselle!) ja menty sen jalkeen uimaan hotellin uima-altaalle, kun ei ole viela liian kuuma ja aurinko ei paista lasersateen lailla. Hyvin on saanut akkuja ladattua, koska huomenna odottaa taas rankka bussimatka Laosin paakaupunkiin Vientianeen. Matka kestaa yli 20 tuntia eika bussissa ole makuupaikkoja. Ainut huono puoli taalla ollessa on ollut se, etta onnistuin saamaan vatsan sekaisin, joten apteekista piti hakea antibiootteja ja soittaa suomalaiselle laakarille ja viestittaa siskolle ohjeita annostuksesta. Nyt on jo vahan parempi olo, tosin mahassa on jatkuva henkien taistelu kaynnissa hyvan ja pahan valilla. Viela en oikein ota selvaa kumpi voittaa. Toivon kovasti ettei maha ala temppuilemaan bussimatkan aikana, koska joka paikassa on varoiteltu sita ettei bussi pysahdy koko matkan aikana kuin pari kertaa. En voi kasittaa miten paikalliset pitavat rakkonsa niin hyvin. Onneksi tuli ostettua Suomesta ureapussi mukaan.

Hoi Anissa on yli 300 raatalia, mika tekee tasta kaupungista aika erikoislaatuisen. Minka tahansa vaatteen saa mittatilaustyona tehtyna vuorokaudessa. Itse sorruin ostamaan kaksi villakangastakkia, jotka kayn noutamassa huomenna. Mallit ovat sellaisia, joita ei Suomesta tule koskaan loytymaan! Aarnekin loysi itselleen hienon, tummanharmaan syystakin. Hinnat taalla ovat murto-osa Suomen vastaavista hinnoista. Taalla tehdaan kasityona vaatteet suomalaisen vaatturin yhden tunnin taksalla. Vaikka vaatteet silti aika paljon syovat kireaa matkabudjettia, ei voinut kieltaytya ostamasta. Jos aikaa olisi ollut enemman, niin luultavasti teettaisin itselleni vaikka mita lisaa. Taalla annetaan liikkeessa kateen jonkun muotilehden katalogi ja pyydetaan valitsemaan sielta mieleinen malli ja vaatturit tekevat kuvan perusteella asiakkaalle samanlaisen. Aika uskomatonta! Jep - onhan se plagiontia mita pahimmassa maarin, mutta kertoo myos siita kuinka taitavia ammattilaisia taalla on. Jopa kengat tehdaan kasityona alusta loppuun ja taalta olisikin saanut mitka tahansa kengat, kun vaan kuvastosta olisi valinnut. Kengan tekeminen onnistuisi myos itse piirretyn kuvan perusteella ja ilmeisesti kenkia voisi tilata myos ulkomaille lahetettyina. Tama laittaakin miettimaan, pitaisiko kenkaliikkeeseen antaa jalkojen mitat ja lahettaa joku huikea kenkaluonnos myohemmin, joka sitten tulisi toteutettuna postissa minulle. Suomessa kasintehdyt kengat maksavat luultavasti noin 2000 euroa (ainakin markka-aikana hinta lahti 8000 markasta ylospain Helsingin hinnoilla), mutta taalla ne tehtaisiin muutamalla kymmenella dollarilla.

Huvittava piirre taalla on se, etta melkein jokainen liike mainostaa omina malleinaan samoja malleja, mita viereisesta kaupasta loytyy. Plagiointi on taalla aika haikailematonta ja on taysin mahdotonta sanoa kenen alkuperainen malli nyt on sitten kopioitu joka puolelle kaupunkia. Voi olla ettei malli ole alunperin kenenkaan paikallisen, vaan sekin on plagiaatti jonkun muun suunnittelijan tuotteesta. Kilpailu on kovaa ja jokainen haluaa saada vaatteensa myytya, joten jokainen valehtelee pain naamaa. Suomessa kenellakaan ei olisi varaa lahtea polkemaan hintoja talla tavalla. Tosin yleinen elintasokin on eri luokkaa kuin taalla. Keskustelimme juuri eilen paikallisen kaupanpitajan kanssa, kun han ihmetteli miten me pystyimme pitamaan niin pitkan loman. Han ei kuulemma toiltaan paase koskaan minnekaan ja vaikka seka han, etta hanen miehensa tekevat toita joka paiva, silti mies tienaa vuodessa vain 1000 dollaria. Haen tuntui olevan vaikea uskoa, etta me olemme Aarnen kanssa niita pienituloisia Suomessa. Ymmarran kylla miksi.

Seuraavan kerran raportoin Laosista parin paivan paasta. Kuvia on taas aivan mahdotonta yrittaa laittaa nailla yhteyksilla, joten sekin siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Kuulemisiin!

Vietnamin liikenteesta

Pakko on vahan kertoa tasta Vietnamin liikenteesta ja elamanmenosta yleensa. Nyt odottelen tassa, etta kone lataa kuvaa seuraavaan kolumniin, joten on mukavasti aikaa kirjoitella eika ole viela niin myoha, etta henkilokunta alkaisi nukkumaan.

Vietnamin liikenne on yhta kaaosta. Autoja on aika vahan, mutta mopoja ja polkypyoria sitakin enemman. Ollessamme Hanoin vanhassa kaupungissa, jalkakaytavat olivat niin ahtaita, ettei niilla sopinut kavelemaan laisinkaan, vaan jalankulkijat puikkelehtivat henkensa kaupalla autotiella autojen valissa. Kaikista huvittavinta vietnamilaisessa liikennekulttuurissa on se, etta jokainen soittaa torvea ihan jatkuvasti. Aluksi se oli aika hammentavaa ja rasittavaa, mutta aika pian huomasi, etta taalla se on vain tapana sanoa, etta taalta tullaan. Monesti liikennesaantoja ei ole kaytannossa laisinkaan, vaan autoto ja pyorat puikkelehtivat ihan missa sattuu, ohittelevat molemmin puolin ja ajavat pain punaisia. Nyrkkisaantona onkin, etta bussit ja rekat eivat vaista liikenteessa ketaan, mopot ja polkypyorat vaistavat busseja ja jalankulkijat vaistavat kaikkia. Vastoin kaikkia odotuksia ja pelkoja, kukaan ei kuitenkaan kaahaa tai aja vaarallisesti, mika tekee kadulla kavelemisen yllattavan turvalliseksi olosuhteisiin nahden. Kukaan ei myoskaan hermostu liikenteessa, niin kuin Suomessa monesti kay. Suomalainen kayttaa torvea vain aaritilanteissa - eli silloin kun pinna on jo palanut. Taalla ajetaan torvi pohjassa ja kun kaantyy katsomaan ajaako joku paalle, vastassa on vain hymyilevat kasvot ja iloinen tervehdys nyrkinpuimisen sijaan. Taalla ei kukaan kayta vilkkua, mika olisi Suomessa taysin poyristyttavaa. Suomessa vittuillaan niille mersukuskeille, jotka kokevat olevansa etuoikeutettuja ja olemaan kayttamatta. Kylla suomalaisella parkkipirkolla menisi sormi suuhun oikein kunnolla, kun paasisi Vietnamin peltilehmia paimentamaan. Taalla ei parkkipirkkoja eika liikennepoliiseja nay missaan. Poliisit seuraavat liikennetta ihan rauhallisesti, kun itse katsoo vilinaa suu pyoreana.

Taksikuskit ne vasta veijareita ovat. Ainakin yksi asia ollaan tassa matkan aikana opittu: mita enemman joku tulee jotakin tyrkyttamaan, sita todennakoisimmin kyseessa on huijaus. Sama patee myos takseihin. Mittaria kayttavat taksit pitaa tietaa, ettei tule huijatuksi. Myos pitaa tietaa mika on oikea tahti mittarin raksuttamiseen. Aasiassa joka ikinen ihminen huijaa jos se vain on jotenkin mahdollista.

Eilen ostin pienelta pojalta 7 korttia 3 dollarilla, koska en yksinkertaisesti voinut olla ostamatta. Poika tyonsi kateeni lapun, jossa luki etta hanella on 5 sisarusta ja perhe on hyvin koyha ja hanen pitaa tehda toita etta saa hankittua rahaa perheelleen ja etta han jatkaisi mielellaan koulunkayntia. Lapun luettuani ja poikaa katsottuani olin vakuuttunut: vaikka poika valehtelisikin, niin jotakin pitaa olla pielessa, kun han joutuu paivasta toiseen myymaan kortteja kaduilla. Lahella oli, etten alkanut itkemaan pojan edessa. Annoin hanelle ne 3 dollaria mitka han pyysi ja kiirehdin hotellihuoneeseen itkemaan. Sama poika on vaellellut kaduilla tanakin paivana siskonsa kanssa. Mieli tekisi vieda molemmat kunnolla syomaan. Valilla matkan aikana on tormannyt tilanteisiin, jotka ovat pysayttaneet ajattelemaan, miten hyvin itsella asiat ovatkaan. On ollut monia, joita todella haluaisi auttaa muttei oikein tieda miten muuten kuin antamalla rahaa. Hong Kongissa vanhat mummot seisoskelivat kyyryselkaisina ja resuisina kaduilla kerjaamassa paa alas painettuna. Sekin oli mielestani todella jarkyttavaa, etta vanha ihminen joutuu paivasta toiseen tienaamaan leipansa kerjaamalla, kun yhteiskunta ei pida omistaan huolta. Vaikka vanhustenhoito on Suomessakin osittain heikoilla kantimilla, on meilla sentaan jotakin. Koskaan en haluaisi, etta oma mummoni joutuisi kokemaan samaa.

Vietnamissa yhtena kulkuvalineena on cyklo. Cyklo on pehmustettu, etuvaunullinen polkupyora, jota polkee paikallinen, auringossa ihonsa paahtanut laiha mies ja han tarjoaa ylihinnoiteltua kierrosta kaupungilla. Kokeilimme sellaista Aarnen kanssa kun olimme ensin saaneet tingittya hinnan jokseenkin normaaliin. Tinkimisen tuloksena mies ei vienyt meita sinne minne lupasi ja tunnin ajelu typistyi noin 15 minuuttiin. Toisaalta kyydissa minua alkoi ahdistaa aika suunnattomasti, kun mietin kuinka tama koyha mies hikoilee selkani takana, kun mina istun lansimaalaisena kyydissa ja nautin tuulenvireesta kasvoillani. Jotenkin se asetelma oli niin absurdi, etten halua enaa kokea samaa. Ihan kuin kayttaisi orjatyovoimaa.

Huessa helletta piisaa

Nyt ollaan Huessa ja kuten perinteisesti Aasiassa, niin tallakaan kertaa hostellihomma ei mennyt ihan niin kuin piti alunperin menna. Kuultiin, etta hostelli onkin taysi ja yrittivat meille jotakin rupuhuonetta tyrkyttaa, vaikka oltiin maksettu nimenomaan kalliista huoneesta sen takia, kun Hanoin paassa ei muka ollut mitaan muuta tarjota. Ei tietenkaan suostuttu siihen, etta maksetaan enemman ja sit saadaan heikkotasoinen huone, joten ei otettu sita. No seuraavaksi meille luvattiin huone parvekkeella, mutta seuraavassa huoneessa sita ei ollut, mutta nyt alkoi jo siina maarin arsyttaa ja vasyttaa, etta tyydyttiin kohtaloomme ja jaatiin sinne. Alunperin meidan olisi pitanyt saada huone ihan toisesta hotellista kuin missa olemme.

Tanaan loysin kaupungilta pari todella kaunista vietnamilaista silkkipaitamekkoa, joita yritan olla pitamatta taalla kuumassa etteivat mene heti ihan pilalle. Jarkevinta olis varmaan laittaa menemaan postissa Suomeen.

Huominen paiva ollaan viela Huessa mutta sitten jatketaan matkaa Hue Aniin, jossa meille on varattu resort-paikka, eli sellanen hotelli jonka yhteydessa on oma ranta, uima-altaat, kuntosalit jne. Paasee sinne taas vahan rentoutumaan.

Hanoissa ei paasty kattomaan muuta kun Hulk, joka oli luonnollisesti yksi huonoimmista leffoista taas mita olen hetkeen katsonut. Harmi kun ei juuri silla hetkella ollut mitaan muuta tarjota. Hong Kongissa katsottu Wanted sen sijaan oli todella hyva, josta Aarnen kanssa molemmat tykattiin.

Hotellin virkailija nukkuu tuossa vieressani lattialla, joten en viitsi olla koneella pidempaan ja valvottaa hanta. Savon sanomien juttu pitaisi paasta kirjoittamaan jonnekin huomisen aikana. Vietnamin ajokulttuurissa riittaakin kirjoittamista.

Tanaan kohti Hueta

Hanoissa on niin kuuma, etta hikoilen paivalla niin, etta hikipisarat valuvat reisia pitkin paivalla. Joka ikinen solu kropassa hikoilee. Katsottiin eilen yolla lampotilaa ja se naytti yolla +31 astetta, joten siita voi saada vahan kasitysta paivalampotiloista. Paivalla on siis aivan toivotonta yrittaa tehda mitaan jarkevaa. Mennaan seuraavaksi katsomaan joku elokuva keskustaan.

Huomattiin eilen, etta olimme olleet koko ajan Hanoin vanhassa kaupunginosassa, joten olimme saaneet aivan taysin vaaran kasityksen koko kaupungista. Meille ei oltu annettu kuin vanhan kaupungin kartta, joten luulimme etta Hanoi on tassa. Valtavan kuumuuden takia ei paasty kavelemaan kovinkaan pitkalle paivalla, joten ajateltiin etta on viisasta jatkaa matkaa koska koko kaupunki vaikuttaa olevan slummialuetta. Kadut haisevat ja torakat juoksevat. Eilen illalla kun kavelimme takaisin yopaikkaamme, huomasin taivaalla ihmeellista valketta ja paatimme seurata valoa katsomaan mita ihmetta oikein tapahtuu. Tama taivaallinen valo (ukkosmyrsky) vei meidat aivan uuteen, moderniin Hanoihin, jossa kaytettiin jopa liikennevaloja eika jalankulkijoiden tarvinnut kompastella autojen, moottoripyorien ja roskien seassa. Olimme allistyneita. Hanoi on sittenkin kaupunki! Vaikkakin nautin valtavasti vanhoista kaupungeista ja sokkeloisista kujista, ei se kuitenkaan tarkoita slummialuetta, jossa nyt olimme. Nyt lahdemme siis katsomaan milta Hanoin oikea keskusta meille tarjoaa.

Ostimme avoimen bussilipun Huen kaupunkiin ja siita jatkamme matkaa viela etelammaksi. Ihan Etela-Vietnamiin emme ajatelleet edes menna, vaan ylittaa rajan Vietnamin keskivaiheilla. Jannittaa vahan, miten rajan ylitys lopulta sujuu. Pitaa yrittaa tanaan etsia mahdollisimman paljon tietoa, ettemme tule taas huijatuiksi. Kaikista parasta on, kun itse jarjestaa kaiken mahdollisimman paljon etukateen ja varaa majoituksen, joka jarjestaa ilmaisen kuljetuksen bussiasemalta yopaikkaan. Olemme niin kyllastyneita siihen, etta kaikki yrittavat vain kusettaa joka ikisessa paikassa.

Eilinen paiva meni pilalle siina, kun Aarne huomasi etta joku oli varastanut matkalaukun sivutaskusta pilkottavan, Japanista ostetun hienon bambukepin. Emme olisi koskaan uskoneet, etta niinkin halpa kapine kuin bambukeppi kelpaa varastettavaksi. Kuitenkin kun yritimme ostaa taalta tilalle vastaavaa, ymmarsimme mista on kyse. Taalla ei nimittain saa mistaan niin hyvalaatuista bambua, kuin mika Japanista ostettu oli. Vihreaa tuoretta ja vahvaa bambua ei yksinkertaisesti myyda missaan. Jos bambu on vihreaa niin se on maalattu. Vaikea ymmartaa tata varastelun ja huijaamisen kulttuuria, vaikka olisi miten koyha ihminen tahansa. Emme mekaan Aarnen kanssa mitaan rikkaita olla, eika se silti tee meista varkaita ja huijareita.

Ensi yo menee siis bussissa ja aamulla ollaan perilla Huessa. Terveisia Suomeen, pakastinta on KOVA ikava!

Hanoi - helteen ja sekasorron kaupunki

Ollaan nyt siis Vietnamissa, tarkemmin paakaupungissa Hanoissa. Takana on helvetillinen juna-bussimatka tanne, joka kesti yhteensa melkein vuorokauden. Junalla paastiin lahtemaan vasta lauantaina eli eilen, vaikka alunperin piti lahtea jo torstaina. Kaikki Vietnamiin menevat junat olivat kuitenkin taynna, joten siita viivytys. Lauantaillekaan ei ollut jaljella enaa kuin hard sleeper paikkoja, mika tarkoitti sita, etta nukuttiin kovilla kerrosssangyilla ilman mitaan intimiteettisuojaa. Kaytavalle ei ollut edes mitaan ovea minka olisi saanut lukkoon, joten kaikki matkustajat ravasivat siina koko yon, rakivat kulkiessaan eteen ja huusivat puhelimeen. Olisi pitanyt ostaa suoraan lentoliput, niin oltaisiin oltu parissa tunnissa perilla ja paasty nukkumaan hyvin ja kaymaan jopa suihkussa. Lentolippu kun ei loppujen lopuksi olisi tullut edes sen kalliimmaksi.

Oltiin hyvissa ajoin odottamassa junaa asemalla ja oltiin just saatu hyvat istumapaikat, kun tuli kiinaksi kuulutus (huom. ei tietenkaan englanniksi) ja kaikki matkustajat huokailivat ja alkoivat valua jonnekin kuka ties minnekin. Oltiin siina sitten ihan aiman kakena etta minnekas meidan pitaa menna ja kun kukaan ei vauvautunut meille mitaan ilmoittamaan, niin kavin kysymassa asiasta suoraan virkailijalta, joka huusi kaytavalla jotakin megafoniin. Aksyna han vaan viittoili meita toiseen suuntaan. Raivosta kihisten sitten tungettiin muiden sekaan ja kuin ihmeen kaupalla paastiin jopa oikeaan junaan muita seuraamalla.

Junan ruoka oli taas sita tavallista kiinalaista kanaa: luuta, nahkaa ja nuljua ja muutama sitkea lihasiivu valissa ja hieman kasviksia seassa. Kylla Kiinassa kaydessa osaa tarvostaa suomalaista kiinalaista ruokaa, sen taso on nimittain NIIN paljon parempi kuin originaalin version. En oikein edes kasita, miten kiinalaiset saavat niin nuljua kanaa tehtya. Vaikka koko kanan pilkkoisi osiin, niin kylla siina aina enemman lihaa on kuin luuta. No tama liha mita ollaan suurimmaksi osaksi Kiinassa syoty, on kuitenkin luuta, joka on luultavasti saatu jostakin teurastamolta ilmaiseksi ja sita sitten ravintolassa tarjoillaan lihana. Pekingissa oli hyvat ruoat, mutta sen jalkeen on ollut yhta pettymysta toisensa peraan.

Aamuyolla oltiin sitten Nanningissa eli Kiinan rajalla, josta uskallettiin ostaa pakettimatka bussilla suoraan Hanoihin. Hieman pelattiin ostaa matkaa, kun oltiin kuultu kauhutarinoita siita, miten jotkut matkustajat on jatetty oman onnensa nojaan rajalle eika siita julketusta eteenpain olekaan jarjestetty. Talla kertaa jopa meilla kavi hyva tuuri ja saatiin hyva ilmastoitu bussi, jossa tarjoiltiin vetta ja tolkkipapuja matkustajille ja huolehdittiin, etta kaikki ovat varmasti mukana.

Huonosti nukutun junayon jalkeen ei bussissa meinannut pysya millaan hereilla, mutta nukkuakaan ei oikein voinut, koska paata ei saanut lepoasentoon. Taman vuoksi pilkittiin bussissa vierekkain takapenkeilla ja herasin aina siihen kun paa retkahti viereisen ukon syliin. Vihdoin ja viimein Hanoissa meidat piiritti ryhma taksikuskeja, huijari-rahanvaihtajia ja hostellin sisaanheittajia, joten hiesta kauttaaltaan valuen lahdettiin yhden hostellin edustajan mukaan. Puhuin puhelimessa hostellin omistajan kanssa ja 2 hengen huone luvattiin jarjestaa. Kun paastiin perille ja oltiin maksettu hieman epailyttavat 2,5 dollaria/hlo taksista, kavikin ilmi etta hostelli oli taynna. huomautin hieman karkevaan savyyn omistajalle, etta taisin juuri puhua hetki sitten puhelimessa ja huone luvattiin silloin jarjestaa. Omistaja lupasi hoitaa huoneen toisesta hostellista ja selitti akillista huonekatoa vedoten laskutaitoonsa. No laskutaitoa ja asiakaspalvelua hanelta totisesti puuttui, mutta han jarjesti meille ihan ok huoneen suht edullisesta ja siistista hostellista, jonne paastiin vihdoin ja viimein perusteellisesti puhdistautumaan.

Kaytiin asken syomassa aivan loistavassa Amelie-tyylisessa, ranskalaishenkisessa ravintolassa, jossa oli taivaallista ruokaa ja hyvaa olutta. Penkkeina oli vanhan pyoratuolin nakoiset nahkaiset istuimet! Loydettiin siis heti ruokapaikka, minne kannattaa tulla huomenna uudestaan. Huomenna vaihdetaan hotellia hieman parempaan ja siita viela toiseen, joten testataan nyt eri paikkoja. Ostin toissapaivana Hong Kongista karryn, jolla saan vederrya rinkkaa perassa kaduilla, joka on osoittautunut aika hemmetin katevaksi ostokseksi. Aarne puolestaan kyllastyi rinkan raahaamiseen sen verran paljon, etta osti kokonaan uuden, pyorilla vedettavan matkalaukun ja rinkka roikkuu nyt tyhjanpanttina matkalaukun paalla. Enaa ei arsyta niin paljon kulkea helteessa, kun ei jalat mene muusiksi, niin kuin rinkan kanssa.

Kamerakaukku on muodostanut ihan oman biosfaarinsa ja tuottaa selassa ollessaan nykyaan niin jarkyttavan pahaa hajua, etta havettaa kulkea julkisissa liikennevalineissa, joissa pitaa riisua laukku pois. Ja vaikka laukkua ei ottaisikaan, niin silti selan ja laukun valista huokuu sen verran tuhti tuoksu, etta voin vain toivoa etta minua pidettaisiin kerjalaisena sen sijaan etta olisin vain laskenut epahuomiossa alleni. No ehkapa isa lainaa minulle matkan jalkeen ihmeellista ainetta, jonka pitaisi tappaa bakteerit kankaasta kuin kankaasta. Kaiken taman aivan jarkyttavan hikoilun tuloksena en enaa mahda biosfaarin kehittymiselle mitaan, voin vaan toivoa parasta ja pelata pahinta. Hyvana puolena asiassa voisi olla se, ettei kukaan tule ainakaan ryostamaan kun haisen pahemmalta kuin ryostajat itse. Haittapuolena on se, etta passeja kysytaan entista useammin.

Tunnelma Vietnamissa on kaikin puolin erilainen kuin Kiinassa. Ihmettelen kovasti sita, etta vaikka Vietnam on ehdottomasti koyhempi, niin silti taalla ihmiset ovat ystavallisia ja hymyilevat, neuvovat tieta, puhuvat paremmin englantia. Taalla ovat kadut todella huonossa kunnossa, liikennesaantoja ei yksinkertaisesti ole, jalkakaytavat on vallattu moottoripyorilla joten jalankulkija rukoilee henkensa puolesta kavellessaan autojen seassa. Silti ihmiset ottavat toiset paremmin huomioon ja tunnen heti olevani enemman kotona taalla. Vaikka torakat juoksevat kaduilla, niin silti en vaihtaisi tata Kiinaan. Kiinassa kukaan ei ottanut ketaan huomioon, ihmiset rakivat ihan minne sattuu, tonivat, etuilevat, huijaavat ja roskaavat. Kiina tuntui kokonaisuudessaan olevan yksi sikala ja elaintarha. Missaan en ole tormannyt niin epasiisteihin vessoihin ja juna-asemiin kuin Kiinassa. Lisaksi kiinalainen ruoka on ollut aikamoinen pettymys odotuksiinsa nahden. Vietnamilainen keittio sen sijaan vaikuttaa huomattavasti lupaavammalta. Voi toki olla, etta Kiinassa meilla on ollut vain huono tuuri ja taalla taas hyva tuuri. Nahtavaksi jaa.

Tama ehka kuulostaa taas teista saivartelulta, mutta melkein vaihtaisin kylla saata. Mita etelammaksi mennaan, sita kuumempi taalla on. Olo on kuin istuisi saunassa 24h. Keskiyollakin hiki valuu ihan valtoimenaan jopa Aarnella, joten voitte vain kuvitella milta mina naytan.

Isalle tiedoksi, etta suomeen tullaan 10.8. eli on tassa viela melkein kuukausi aikaa matkustaa. Katsotaan nyt mita Vietnam tarjoaa ja jos ei tarjoa oikein mitaan niin voi olla etta otetaan halvat lennot suoraan Thaimaaseen ja jatetaan Laos valiin.

Hong Kongissa oltiin siis ylimaaraiset 2 paivaa ennen kuin tultiin Vietnamiin. Saakin oli hyva, joten paastiin katsomaan cable car:lla ulkona olevaa jattilaisbuddhaa, joka jai viimeksi myrskyn takia nakematta.

Tanaan kohti Vietnamia

Eilen levattiin vaan rauhassa hotellissa, nukuttiin ja syotiin hyvin ja ma katselin taidedokkareita dvd-soittimella. Illalla kaytiin viela hotellin kylpylassa, kuntosalilla ja saunassa. Paasi pitkasta aikaa melkein suomalaiseen saunaan, siella oli kiuas ja kaikki. Tosin lampoa ei ollut juuri nimeksikaan, mutta hymyillen siella saunoi muistellen suomen kesaa. Ulos ei ole tehnyt mieli menna ollenkaan, koska siella on aivan jarkyttava helle huolimatta siita, etta sataa ja on pilvista. Voin vain kuvitella mita se olisi auringon paistaessa.

Tanaan lahdetaan kohti Vietnamia ja edessa on luultavasti 2 paivaan matkustaminen taas rinkan kanssa. Mita pidemmalle matka etenee, sita hitaammin me liikutaan. Yritetaan molemmat minimoida tuo rinkan kanssa ravaaminen ja keskittya mieluummin yhdessa paikassa olemiseen. Mulla kun on nyt tapotayden rinkan lisaksi kamerareppu ja paivareppu, joten joka puolella kehoa on kantamuksia aina kun lahdetaan liikkeelle. Hikoilen niin jumalattoman paljon noiden reppujen kanssa, etta liikkuminen on yhta tuskaa.

Skyjump taisi jaada valiin, koska taalla on satanut pari paivaa vetta kaatamalla, eika hyppyja tassa saassa edes luultavasti tehda. Toisaalta se ei harmita niin paljon, kun katsoin visatilia ja tajusin etta budjetti oli ylittynyt jopa enemman kuin mita koskaan osasin kuvitella. Yllatyksena budjetin ylittyminen ei toki tullut, koska ollaan nukuttu omassa huoneessa ja syoty suhteellisen hyvin, joten niihin jo on mennyt enemman rahaa kuin mita alunperin paivalle oli laskettu. Kuitenkaan mitaan okyelamaa ei olla vietetty. Budjettiin ei oltu laskettu mitaan matkoja maiden valilla, ei metrolippuja eika oltu otettu selvaa miten kallista esimerkiksi Japanissa ja Koreassa oli, joten budjetti on ylittynyt jo ihan senkin takia. Olisi siis kannattanut ottaa paremmin selvaa ennen kuin lahti matkaan. Alun perinkaan en ollut ajatellut, etta halpa yopyminen tarkoittaa dormimajoitusta ja halpa ruoka on kerran paivassa syoty hampurilaisateria. Terveellinen ruoka maksaa luonnollisesti enemman kuin roskaruoka.

Mielenkiinnolla odotan mita Vietnam tuo tullessaan. Luultavasti siella on ainakin nettimahdollisuuksia, koska Ossi on pystynyt niin hyvin blogia paivittamaan. Toivoisin myos mahdollisuutta paivittaa kuvia ja videoita blogiin, koska tahan mennessa se on Korean jalkeen ollut aika toivotonta nailla koneilla. Malarialaakkeiden syominen aloitettiin jo pari viikkoa sitten eika mitaan epailyttavia sivuoireita niista ole tullut. Jostakin kumman syysta olen varsinainen otokkamagneetti, joten suomesta ostettu OFF pitaa luultavasti ottaa kayttoon.

Rinkkamatkailija herattaa mukavasti pahennusta Macaon casinolla!

Talla hetkella ollaan Macaossa ja onnistuttiin loytamaan jopa nettikahvila, jossa on ihan oikeita tietokoneita. Monta kertaa olen ollut vahalla ostaa itselleni lapparin tai vahintaankin kammentietokoneen, koska blogin paivityksesta saati Savon Sanomiin kirjoittamisesta ei ole tullut yhtaan mitaan. Nettikahvila tarkoittaa nykyisin sita, etta poytakoneiden sijaan kahvilassa on Wifi-yhteys, eli pitaisi olla se oma kone mukana. Jotenkin kuvittelin, etta nettikahviloita olisi joka kulmassa. Nakojaan se alkaa olla jo vanhaa teknologiaa ja olen ajastani jaljessa. Arkailen tietokoneen ostamista sen takia, ettei siihen ole mahdollista saada taalla suomalaisia aakkosia, joten Suomessa kaytto olisi sitten taas hankalaa. Ja olisihan se kylla kalliskin.

Olen loytanyt aivan loistavia DVD-julkaisuja taalta tulevaa opetusta varten. Hong Kongissa oli kattava valikoima taidedokumentteja, joten materiaalia performanssikurssille ja valokuvailmaisuun on loytynyt. En malttanut odottaa materiaalin kahlaamista Suomeen saakka, joten ostin halvan kannettavan dvd-soittimen, joka nyt sitten lisaa painoa kantamuksiin. Alan olla aika huvittava naky kaduilla, kun joka puolella kehoa on kasseja roikkumassa, rinkka on pullollaan, hiki valuu solkenaan ja puuskutan. Olo on kuin kilpikonnalla. Pitkia matkoja rinkkojen kanssa on taysin mahdotonta tehda. Vaikka laitoimme Aarnen kanssa tavaraa menemaan Suomeen jo 10 kiloa, on silti pakko kantaa mukanaan jo ostettua tuliteraa Nikonia laukkuineen ja putkineen, valkotasapainokortteineen, filttereineen ja johtoineen. Lisaksi nyt on rinkka taas taynna noita dvd-levyja, joita en voinut olla ostamatta, koska niita ei Suomesta mistaan saa. Ihan heti niita ei viela raaski laittaa postissa Suomeen.

Kavimme eilen herattamassa pahennusta Macaon casinolla. Ollaan oltu nyt pitkaan siina tilanteessa, ettei olla saatu pestya vaatteita missaan ja tullaan yopaikkaan vasta niin myohaan, ettei vaatetta jaksa pesta enaa kasin lavuaarissa alushousuja lukuun ottamatta. Yritettiin siis valita vaatteista ne vahimman haisevat paalle ja vaikka miten kampasin hiuksia ja puunasin, niin eipa siina mikaan auttanut. Vaatteet haisivat ja olivat kankeat ja ryppyiset hiesta, puuteri valui saman tien hikena kasvoilta pois ja mustat silmanaluset paljastivat valvotut yot. Meikkia minulla ei ollut mukana muutenkaan juuri laisinkaan, hiusvari on kulunut paivittaisen pesun johdosta, paanahka on palanut auringossa, jalat ja kadet ovat taynna moskiittojen pistoksia. Hajuvetta ei tietenkaan ole mukana, joten edes silla ei voinut hamata casinon ovimiehia. Korkokengista ja iltapuvusta puhumattakaan. Toisaalta paikalliset astuivat sisaan ihan tavallisissa vaatteissa, joten oltiin ehka stressattu liikaakin. Joka tapauksessa ei meinattu paasta yhteen casinoon sisaan. Casino ei nyt ehka ollut ihan niin hieno kuin mita elokuvissa nakee, mutta ihan mukava kokemus silti. Tosin ei meilla mitaan rahaa ollut pelata, joten kaytiin vaan haisemassa siina kun muut pelasivat.

Eilen melkein hyppasin skyjumpin Macaon tornista, mutta hypyn korkea hinta jai viela arveluttamaan. Toisaalta olen haaveillut laskuvarjohypysta jo niin pitkaan, etta ehkapa hyppy olisi sellainen kokemus joka pitaisi tehda hinnasta riippumatta. Eipa jaisi sitten harmittamaan. Tanaan sataa kaatamalla vetta, mutta jos huomenna olisi parempi saa, niin voisin menna kokeilemaan hyppya uudestaan. Hyppy tehdaan yli 300 metrin korkeudesta, joten aika huima kokemus se kylla olisi, onhan kyseessa maailman korkein benjihyppy. Maksua vastaan hypysta saisi dvd-videon seka valokuvia. Aarne voisi tietenkin ottaa lisakuvia tuliteralla Nikonilla.

Oltiin pari paivaa sitten nauttimassa viiden tahden hotellin palveluista Hong Kongin Disneylandissa, joten nykyinen homeelta haiseva hotellihuone hieman tympii. Tanaan vaihdetaan hieman mukavampaan, mutta saman hintaiseen hotelliin hieman kauempana keskustasta. Siella pitaisi olla uima-altaatkin. Disneyland oli pettymys. Luulimme, etta kyseessa on huvipuisto, mutta alueella olikin muutama lapsille suunnattu possujuna ja suurin osa tarjonnasta koostui disney-kraasakaupoista. Alkupettymyksen jalkeen loysimme kuitenkin muutaman ihan mukavan laitteen ja illan ilotulitus pelasti paivan. Hotelli sen sijaan oli aikamoinen. Alunperin tarkoitus oli olla vain yksi yo, mutta paatimme sitten jaada viela toiseksi yoksi, koska rinkkojen kanssa helteessa matkustaminen on niin rankkaa ja haluttiin levata ihan rauhassa. Pihalla oli uima-altaat, jossa pystyi vilvoittelemaan helletta aurinkotuoleilla varjossa maaten. Onnistuttiin molemmat silti polttamaan itsemme ja huomattiin, etta Suomesta ostamamme aurinkorasva ei ollutkaan vedenpitavaa. Toinen yo vietettiin 5 tahden hotellissa, jollaisessa en viela tahan paivaan mennessa ole koskaan ollut. Huone oli suuri ja tyylikkaasti sisustettu ja kylpyhuoneessa oli oma poreamme. Kaytiin illalla syomassa hotellin buffetissa, joka oli aika taivaallinen. Aarne muistelee vielakin lammolla 3 erilaista suklaasuihkulahdetta, joissa pystyi dippaamaan tuoreita hedelmia ja mansikoita.

Kaiken kaikkiaan on ollut aika mukavaa, etta yopymisen taso on vaihdellut aika tavalla matkan aikana ja on tullut nahtya vaikka minkalaista sankya. Valilla on nukkunut kivikovilla lavereilla ja valilla 5 tahden hotellin krumeluurisangyssa. Pakko kylla myontaa, etta ehkapa vanhuus on siina mielessa kohdannut minutkin, etta kylla sita vaan nauttii enemman matkasta, kun maksaa hieman enemman ja nukkuu hyvalla sangylla. Vanhempana mukavuustekijat tulevat nakojaan tarkeammiksi, kuin mita ne ehka aikaisemmin olivat, kun muistelen vaikkapa interrailmatkoja 6-10 vuoden takaa.

Tapahtumia olisi matkalta kirjoitettavaksi niin paljon, etta kirjoittamisessa menisi monta paivaa. Kirjoitan siis nyt sekavasti kaikkea mita mieleen tulee ja jatkan taas myohemmin lisaa, kun onnistun taas loytamaan seuraavan nettikahvilan. Ellen ole sitten kyllastynyt ja ostanut jotakin laitetta milla paasen nettiin ihan omasta takaa.

Tiedan etta olette ehka kateellisia siita, etta taalla on valtava helle jatkuvasti, mutta pidemman paalle kantamusten kanssa se alkaa talla hikoilumaaralla olla aika tuskaa. Haikeasti siis muistelen suomalaista kesaa. Taalla helle ei helpota keskella yotakaan ja on pakko menna sisalle vilvoittelemaan valilla. Taalla on aika hassua se, etta ilmastointi on monessa ravintolassa ja kaupassa niin kovalla, etta sisatiloihin pitaa varata lamminta vaatetta mukaan, koska muuten vilustuu. Vahempikin ilmastointi siis riittaisi niin voisi liikkua helteessa ilman lisavaatteita kantamuksenaan.

Vihdoinkin ihmisten ilmoilla!

Ollaan talla hetkella Hong Kongissa laittomassa hostellissa, joten voitte paatella tason. Jostakin kumman syysta koko Kiinassa ei osata tehda sankyja joissa olisi pehmea patja. Ollaan siis nukuttu puisilla alustoilla tassa muutaman viikon ajan.

Olen tietokonehuoneessa pitkasta aikaa. Kone on vuodelta miekka ja kirves ja takani odottaa jono ihmisia koneelle. En siis taaskaan ehdi kirjoittaa kovinkaan pitkaa raporttia. On ollut niin kiire paivaohjelma, ettei ole oikein ehtinyt lahtea etsimaan nettikahvilaa. Paivisin taalla on niin kuuma, etta hikoan useita kertoja paivassa ihan alusvaatteita myoten litimaraksi, jolloin liikkumminen kaupungilla on erittain epamukavaa. Vaatteet kun ovat illalla hiesta kankeat ja harvoin on mahdollisutta paasta pesemaan pyykkia minnekaan. En voi kasittaa, miten paikalliset eivat hikoile laisinkaan. Sanotaan etta kuumuuteen tottuu, mutta minun kohdallani se ei ainakaan pida paikkaansa.

Ostin Shanghaista ammattivalokuvakameran aika mukavaan hintaan, mutta talla koneella on aivan turha edes haaveilla laittavansa kuvia blogiin. Vahan hairitsee kun ei koskaan ole aikaa istua rauhassa ja kirjoittaa tanne kuulumisiaan. Hadin tuskin ehtii kirjoittaa kolumnit Savon Sanomiin. Niita kun on tahan mennessa julkaistu kolme.

Ollaan taalla HOng KOngissa ainakin lauantaihin saakka, jjosta lahdetaan varmaankin Macauhun. Porukka on hajonnut kahteen osaan ja olemme nyt matkustaneet Aarnen kanssa kahdestaan. Se on helpottanut kylla liikkumista jonkin verran. Paljon on tapahtunut kaikenlaista, mutta koska on tapahtunut niin paljon, en millaan ehdi nyt kirjoittaa oikein mitaan. Pitaa luovuttaa kone toisten kayttoon.

Mennaan seuraavaksi kaymaan baarissa, jossa nayttaisi olevan sisustuksena Eero Aarnion tuoleja. Koskaan kun en ole paassyt istumaan pallotuoliin tai kuplaan. Odotan sita siis innolla. Hong Kongissa on ollut ihan hurjan kallista ja taalla on menny lahes yhta paljon rahaa paivittain kuin Suomessa. Hyvana puolena on se, etta lahes kaikki osaavat puhua hyvaa englantia. Tama kun on Englannin vanha siirtomaa.

Mutta kirjoitan hieman myohemmin lisaa. Kirjoittakaa kuulumisianne, niita olisi mukava kuulla!

Kommunistikiinasta Paivaa!

Moikka taas kaikki lukijani! Ollaan talla hetkella Kiinassa ja tarkemmin Xianissa, joka on taysin blokannut taman blogisivun, joten en paase kovin usein paivittamaan matkakuulumisia, saati laittamaan kuvia, koska naa kaikki tekstit tulevat nyt toisen ihmisen kautta. Nettiyhteydet Kiinassa on surkeat ainakin hostellien ilmaisilla yhteyksilla ja talla hetkella kirjoitan nappiksella josta on kuluneet kaikki kirjaimet joten arvon tassa kirjoitanko oikein. Huomenna mennaan katsomaan terracottasotilaita. Kiinan muuri on nahty. Aarne osti pienen punaisen kirjan Pekingista. Nukuimme yomme Pekingissa 4 kerrosta maan alla olevassa hostellissa, jossa ei ihme kylla ollut torakoita, mutta sangyt olivat taytta puuta ihan kirjaimellisesti, eli ei mitaan pehmusteita. Aarnella on nyt valtava nalka joten ei ole taaskaan aikaa kirjoittaa pidempaa tarinaa Kiinasta. Kirjoittelen hetken paasta lisaa, kunhan tilaisuus tulee, joten pysykaa linjoilla - hengissa ollaan!

Valitan - suomalaiset eivat tieda saunomisesta yhtaan mitaan!

Enpa olisi koskaan uskonut, etta tulisin sanomaan taman, mutta pakko se on: suomalaiset eivat tieda saunomisesta yhtaan mitaan. Tamanpaivainen kokemus Seoulin paikallisessa Silloam-kylpylassa oli AIVAN MIELETON. Nyt voin vailla mitaan katumusta sanoa, etta suomalaiset ovat jamahtaneet saunomisessa ja kylpemisessa jonnekin alkuajoille. Nyt tiedan, milta tuntuu kun kylpeminen on kokonaisvaltainen elamys. Korean jalkeen jopa japanilainen kylpy tuntuu lammittelylta ja harjoittelulta. Tata en olisi koskaan uskonut. Nyt kun tassa hehkutan kylvyn taivaisiin niin aloitan myos havainnollistavan kertomuksen kokemuksestani. Tassa se tulee:

Ensinnakin kylpylassa oli 4 kerrosta, jotka kaikki oli varattu kylpylakayttoon. Alakerros oli kylpyla, jossa naisten- ja miesten osasto oli jaettu erikseen. Paikka naytti ensinakemalta japanilaistyyliselta kylpylalta, jossa peseydyttiin istualtaan muovijakkaralla, jossa oli reika keskella. Lahes heti huomasin havaintoni vaaraksi. Nyt en mitenkaan halua mollata japanilaista kylpya, joka oli hieno kokemus sekin, mutta nyt mennaan aivan eri sfaareissa. Korealaisessa kylpylassa oli monta, monta, monta erilaista kylpya. Oli jadekylpy, leva/yrttikylpy, hiilikylpy, porekylpy, 2 erilaista hierovaa kylpya, suuri kylmaallas, kuumavesiputous, ja kylmavesiputous. Kylpyjen vieressa oli suolasauna, jossa oli keskella huonetta astia, josta otettiin suolaa kateen ja valeltiin keho silla. Toinen sauna oli joku punakivi- tai gingeringsauna, joka teki hyvaa iholle ja kolmas oli valtavan kuuma hoyrysauna.

Toisessa kerroksessa oli virvokemyymala, hierovia tuoleja (joista testasin yhta ja joka teki hyvaa!), happihuone, suolahuone ja erilaisia kokoontumishuoneita suurempaa keskustelua varten. Muuten tiloissa ihmiset vain makasivat, ottivat rennosti, lukivat ja nukkuivat. Lahes jokaisesta huoneesta kantautui tyytyvainen korina, kun joku tyohonsa uupunut oli saavuttanut tarpeeksi euforisen tilan nukahtaessaan. Jokaisessa huoneessa maattiin lattialla joko kankaalla, lattialla tai tatamilla. Suolahuoneessa maattiin suurten suolakiteiden paalla, jotka olivat niin polttavan kuumia, etta rajumpaankin saunomiseen tuttuneelta suomalaiselta meinasi paasta itku. Paanalusena toimi puinen "tyyny", joka naytti suurennetulta syomapuikkojen telineelta.

Kolmannessa kerroksessa oli kuntosali, jossa jokaisen juoksulaitteen yhteydessa oli oma televisio. Muita huoneita olivat pelihuone, karaokehuone, perhekaraokehuone ja internethuone.

Neljannessa kerroksessa oli taivas! se oli taynna erilaisia saunatiloja toisensa jalkeen. Oli jadekivisaunaa, hiilihuonetta, happihuonetta, vielakin kuumempaa suolahuonetta, infrapunasaunoja, jaasaunoja, punakivisauna (?) ja varmaan viela jotakin mita en edes muista. Kerroksessa pystyi lisaksi katsomaan telkkaria ja nukkumaan tatamilla.

Viides kerros oli varattu kokonaan nukkumiseen. Koko yon kylpeminen olisi maksanut vain muutaman euron enemman, mutta huomenna pitaa jatkaa taas matkaa kohti Kiinaa ja Pekingia.

Kaikille Koreaan matkaa suunnitteleville suosittelen aivan ehdottomasti kylpya. Ainut huono puoli siina on se, ettei suomalainen sauna tunnu sen jalkeen enaa yhtaan millekaan. No ehka tama on liioittelua, onhan suomalaisessa saunassa ne omat juttunsa jarvineen, mutta tama nyt oli vaan jotakin taysin uutta. Sain valtavasti virtaa jatkaa matkaa ja ladattua akkuja tulevaa ajatellen. Laitan kuvia kylvysta hieman myohemmin.

Koneen perkeleet!

Tein juuri noin 3 tuntia toita sen eteen etta lataan kuvia ja videoita blogiin - no nyt tama ei suostu lataamaan joten luovutan ja menen nukkumaan. Kello on paikallista aikaa 1:42. Pikkuisen meinaa kyrsia taa tekniikka ja tekis jo melkein mieli menna ostamaan uus oma kone joka toimii ja jolla vois tehda matkan aikana toita missa haluaa. Mutta olkaa karsivallisia, kai tasta viela joskus jotakin tulee!

Kuvia koreasta

Juna-asemilla kehoitetaan ilmoittamaan valittomasti kaikista vahankin epailyttavista esineista. Tama kyseinen paketti oli Busanin metroasemalla ja jos tama paketti ei ole epailyttava, niin sitten ei ole mikaan! Kukaan paikallinen ei kiinnittanyt tahan kauniisti pakattuun laatikkoon mitaan huomiota. Piti katsastaa lahimmat hatapoistumistiet ja kaasunaamarit mahdollisen tilanteen varalta ja nousta pois laiturilta.

Koreassa lahiokerrostalot ovat lahes pilvenpiirtajien korkuisia, rumia numeroituja rakennuksia. Ne nayttavat silta, kuin Valion maitopurkkeja olisi laitettu riviin, eiko? Numeroinnit auttavat asiaa huomattavasti, koska Koreassa ei nimeta katuja laisinkaan.

Busanin rannikolla oli joku tapahtuma, jonka yhteydessa saimme ihastella hiekkaveistoksia. Merivesi maistui paremmalta kuin paikallinen raanavesi. Varvaskengat tuntuivat hassuilta hiekalla, kun hiekkaa meni varpaiden valiin, vaikka oli kengat jalassa.

Vaikka Koreassa lahes kaikki ihmiset ovat langanlaihoja ja siroja, ruoka-annokset ovat valtavia. En voi kasittaa mihin mahaan kaikki se ruoka menee. Harmi kun en tajunnut kuvata mittakaavaa, mutta tassa on kyseessa annos, joka minun silmiini nayttaa perhekokoiselta annokselta. Ruoka on hyvaa ja mausteista, mika sopii minulle.

Seoul - jalleen kerran yksi suuri kaupunki hallittavaksi

Yritan kovasti ladata tanne kuvia ja videoita, mutta naa saakelin koneet ei toimi, mutta kokeillaan uudestaan. Ny olen ihan liian vasynyt kirjoittamaan mitaan jarkevaa. Katsottiin tanaan Aarnen kanssa Seoulin nykytaiteen museo eli International Contemporary Art Museum, joka oli aika mieleton mun mielesta. Aarnella tuntui menevan paiva hukkaan. Mulla kun on nama muutamat taidekohteet, jotka haluan aivan ehdottomasti kayda katsomassa ja turhauttaa sitten kun olen ainut jolle tuo nykytaide on enemman kuin intohimo. Ei voi oikein velvoittaa muita tulemaan mukaan jos ei kiinnosta, mutta taysin yksinkaan ei uskalla liikkua. On vahan vaikeaa. Kirjoitan museosta enemman, kun paassa kuuluu muutakin kuin huminaa.

Mutta ehkapa uni tekee hyvaa vaihteeksi. Jos kuvai ei nay taman kirjoituksen yhteydessa, niin koneet eivat taas vaihteeksi toimi.

Savon Sanomissa oli tanaan eli tiiistaina ensimmainen kolumni, joten lukekaa, tutustukaa ja nauttikaa!

Terveisia Seoulista!

Iltaa rakkaat lukijani! Suomessa kello on vartin yli kuusi illalla ja taalla Koreassa se on 6 tuntia enemman. Ei malta menna oikein nukkumaan, kun telkkarista tulee hullujen aasialaisten ihmeellisia kilpailusarjoja, joissa tyypit rikkovat paallaan kananmunia ihan innoissaan!

Kulttuurishokki Japanin jalkeen on ollut aikamoinen. Koreassa kukaan ei vaista ketaan , autot ajavat pain punaisia, ihmiset tunkevat paalle sanomatta anteeksi, eivat hymyile, ohittelevat jonoissa, rakivat kaduille, tuijottavat mun hienoja varvaskenkia aika pahasti, heittavat roskia minne sattuu, eivat kierrata mitaan, eivat kayta wc-paperia vessoissa, eivat nimea katuja laisinkaan eivatka kartat pida oikein paikkaansa. Taalla lahioiden talot muodostuvat lahes pilvenpiirtajan korkuisista kerrostaloista, jotka ovat aika ruman nakoisia ja joiden kylkeen on maalattu valtavan suurilla talon numero.

Eka yo oltiin Busanissa, joka on Korean rannikkokaupunki. Yopaikka oli aika rupu: twinroomissa oli metallinen kerrossanky kovilla patjoilla ilman lakanoita. Mitaan muuta huoneessa ei sitten ollutkaan. Tuuletin sentaan luojan kiitos loytyi ja sille tulikin valittomasti kayttoa, koska huone haisi aika voimakkaasti homeelta. Yhteiset tilat olivat mukavat ja sielkla oli pieni keittio ja olohuone ja olkkarissa oli tw ja ikivanha tietokone. Wc sita vastoin oli jarkyttava. Istuin oli pehmustettu muovisella kankaalla ja lattia ja seinat kuhisivat matoja ja ties mita lentavia otokoita. Ei voinut kuvitellakaan astuvansa jalallaan sinne ilman kunnon tohveleita. Tuntuu alyttomalta maksaa ihme paskalaavista niin paljon mita niista pyydetaan. Tai sitten tassa ollaan vaan totuttu niin hyvaan ja vaaditaan parempaa mihin oikeasti on varaa.

Koreassa hanavetta on kielletty ehdottomasti juomasta edes keitettyna, joten suihkussa kaynti onnistui huulet yhteen puristettuina ja silmat kiinni. Lisaksi kaduilla haisee ihan jarkyttavan pahalle. matkailija Busanissa ihasteli Busanin siisteytta, joten pelattiin kovasti milta Seoul nayttaa. Ainakin minun silmiini se nayttaa melkein samalta. Korealainen ruoka on paremman makuista kuin japanilainen, joten siina on tullut parannusta. Ja ovat ihmisetkin mukavia, kun niilta vain kysyy, auttavat parhaansa mukaan vaikkeivat hyvin englantia osaakaan.

Olen tassa valittanut, joten kerrotaanpa tassa nyt Korean hienoja kokemuksia:

* Punaviinijaatelo jota sai paikallisesta ostoskeskuksesta. Bordeaux-viinia jaatelon sekaan, en olisi ihan heti uskonut etta toimii. Taalla on myos mm riisijaateloa jota pitaa kylla testata!

* Kunfupanda. Kaytiin katsomassa samaisessa kauppakeskuksessa animaatio-leffauutuus Kunfupanda, joka toimi oikein loistavana viihdykkeena illaan paatteeksi.

* Myrsky. Paastiin eilen todistamaan oikein kunnon ukkosmyrskya, kun lahdettiin leffaan. Se alkoi yhtakkia ja luojan kiitos juuri silloin kun oltiin yopaikassa vaihtamassa kenkia, joten ehdittiin ottaa samalla sadevarusteet mukaan. Todella hienoja salamoita nakyi ja vetta tuli kuin saavista kaatamalla. Myos tuuli oli niin voimakas, etta sateenvarjosta sai pitaa kaksin kasin kiinni, mutta silti tuuli lopulta tarttui alta ja vaansi varjon solmuun. Onneksi sain viela taitettua varjon kasaan, ettei tarvinnut menna uutta ostamaan, se kun on hieno japanista ostettu varjo.

* Pahennus. Suomesta ostetut varvaskengat herattavat ihmeellisen paljon pahaa silmaa ja suorastaan halveksittavaa katsetta paikallisten keski-ikaisten naisten keskuudessa. Parasta on menna hienostotavarataloon kenkaosastolle ja seurata ilmeita ja osoittelua syrjasilmalla. Joskus intoudun ottamaan kontaktia tuijottajiin hymyilemalla iloisesti tai matkimalla heidan ilmeitaan. Reaktiot ovat olleet aika ilmeettomia. Sen voi tosin tulkita kahdella eri tavalla - joko he piilottavat viela suuremman narkastyksensa tai sitten se on vain puhdasta ilmeettomyytta.

Nyt ihmiset huokailevat huoneessa, koska eivat paase koneelle, joten lataan viela muutamia kuvia ja ehkapa videoita, jonka jalkeen menen nukkumaan. Huomenna seikkailemaan Seoulin kaduille!

Viela kuvia Japanista

Laitan viela muutamia valittuja kuvia Japanista, ennen kuin kaannan lehtea ja aloitan Korean kertomuksen.

1. Bambumetsan jalkeen Saganossa
2. Bambumetsa Saganossa
3. Japanilaistytot maistoivat salmiakkia
4. Temppelialueen miniatyyrisilta Saganossa
5. Kioton vanha kaupunki

Kapselihotelli Tokiossa

Mita Japanista jai kateen?

Heippa taas kaikki lukijani. Talla hetkella ollaan jo Etela-Korean puolella, joten voisin lyhyesti kertoa Japanin kuulumiset. Japanissa oli tosiaan se ongelma, ettei nettiin paassyt oikein missaan ja lisaksi jarkyttavan kiireinen aikataulu kaiken suhteen, koska aikaa oli niin vahan ja nakemista niin paljon.

Lopulta jopa opittiin kayttamaan japan rail passia ja liikkuminen helpottui huomattavasti. Lisaksi ei tarvinnut enaa maksaa monia kertoja metromatkoista, kun osti vahingossa vaaran lipun. Omaa rauhaa on ollut lahes mahdotonta saada ja nytkin joku puhuu puhelimeen selan takana kovaa kun yritan keskittya kirjoittamiseen. Savon Sanomien juttuakaan en ole pystynyt lahettamaan, koska kirjoitusmahdollisuutta ei ole ollut. Viime yona saatiin ensimmaisen kerran oma huone Aarnen kanssa, mika tuntui oikein mukavalta. Dormit eivat ole oikein minun juttuni majoituksen suhteen, koska niissa ei nae mitaan omaperaista ja juuri tama oma rauha jaa saamatta. Toisaalta jokaisessa kaupungissa ei ole juurikaan omaperaisia, kulttuuriin sidottuja majoitusvaihtoehtoja, joten siina tapauksessa normaalit youth hostellit sopivat tarkoitukseen hyvin.

Eli Tokiosta jai kateen:

* KIMONO
Ostin perinteisen japanilaisen kimonon paikalliselta kirpparilta 3 eurolla ja seuraavana paivana siihen kasin kudotun vyon samaan hintaan. Ostin lisaksi settiin alusvoita, jotka olivat hieman kalliimpia, koska ne olivat taysin uusia. Kimono muuten painaa ihan hitosti, joten mietin laittaisinko sen postissa tulemaan Suomeen jossakin vaiheessa.

* YAKATA
Ostin viimeisena iltana Tokiosta perinteisen japanilaisen kylpytakin, jota kutsutaan yakataksi. Naita paikalliset majatalot tarjosivat vierailleen kaytettavaksi kaikissa yopaikoissa. Yakata on puuvillainen, leveahihainen, loysa aamutakki, johon kuuluu paksu vyo jonka sitominen oikealla tavalla on taito, jota en viela hallitse.

* SPA
Monissa japanilaisissa majataloissa oli majoituksen lisaksi kylpyla, jota kutsuttiin spaksi. Kylpeminen on pyha tapahtuma ja rituaali, jossa on aivan omat saantonsa. Ensin pitaa riisuuntua kokonaan ja laittaa vaatteet koriin, menna kylpytilaan, jossa kaataa kauhalla lamminta vetta paalleen ja huuhtelee kehon. Taman jalkeen mennaan vihreaan, kuumaan yrttikylpyyn, joka rentouttaa lihakset ja mielen. Kylvyssa ei kuitenkaan istuta kauaa, vaan noustaan peseytymaan perusteellisesti kun lihakset ovat lammenneet. Pesupaikassa on jokaisella oma tuoli ja pienet seinamat pesutilan ymparilla intimiteetin suojaamiseksi. Pesutilassa istutaan pienella muovijakkaralla, josa on reika keskella. Edessa on peili, suihku ja levennys, johon pesuaineet voi laittaa. Perusteellisen peseytymisen jalkeen siirrytaan nautimaan muista altaista. Siina kylpylassa, jossa me olimme, oli yksi suuri allas, jossa oli hierovia suihkuja veden alla ja ylakerrassa oli sauna jossa oli tv, kylma-allas ja ulkoilma-allas, jossa oli kuumaa vetta. TV saunassa oli erityisen huvittava ja mielenkiintoinen kokemus - varsinkin kun telkkarista naytettiin paikallista politiikkaa. Lansimaalaisille oli tarjolla perusteelliset ohjeet kylpemisen saannoista havainnollistavine kuvineen.

* RYOKAN
Japanilaistyylinen majatalo, jossa on tatamilattia, futonpatjat lattialla, sivusta vedettavat ovet. Kengat pitaa jattaa eteiseen ja kaytavilla kuljetaan tossuilla. Ryokanin varustukseen kuuluu myos yakata, jota itse kaytimme myos nukkuessa. Meidan ryokanissamme oli myos oma kylpyhuone, tv, jaakaappi ja kassakaappi, johon pystyi jattamaan rahavyon, joka muuten kuumottaa aika hitosti kun sita kantaa paivan mahaansa vasten.

* KIOTO
Kioto oli kaunis. Varsinkin vanha kaupunki, jossa oli vanhoja, japanilaistyylisia puutaloja, telppelialueita hienoine puistoineen, kumartelevia japanilaisia kimonoissaan ja hakatoissaan. Juuri Kiotosta ostin oman kimononi ja yakatani. Yritan laittaa kuvia, koska varsinkin temppelialue, jonne eksyimme, oli todella kaunis ja rauhoittava.

* KAPSELIHOTELLI
Yovyimme kapselihotellissa Tokiossa, joka oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Taisin kertoa aiheesta jo aikaisemmin, joten ehka paivitan tietoja viela myohemmin mikali jotakin jai sanomatta. Joka tapauksessa miehille ja naisille oli omat kerroksensa ja oli myos kapselihotelleja, jotka eivat ottaneet naisvieraita vastaan laisinkaan. Tama tuntuu lansimaalaisesta todella kummalliselta ja loukkaavaltakin, koska ei ole tottunut eika hyvaksy mitaan rajoituksia pelkan sukupuolen perusteella. Toisaalta taman ymmartaa kun miettii japanilaista kulttuuria, jossa kuitenkin on viela perinteena se, etta mies on perheen paa ja nainen hoitaa kodin. Mies on myohaan toissa ja kayttaa mahdollisimman vahan aikaa nukkumiseen, johon kapselihotelli sopii oikein hyvin. Lisaksi kapselihotelleissa ei ole juurikaan intimiteettisuojaa ja se saattaisi olla hieman vaarrallinenkin yksinaiselle naismatkaajalle, joska omaa kapselia ei saa mitenkaan lukkoon, koska edessa on vain verho.

* LOVE HOTEL
Japanilaiset asuvat niin ahtaasti, ettei pariskunnilla ole juurikaan paikkaa olla taysin kahdestaan muualla kuin love hotellissa. Yritimme etsia Tokiosta tatakin majoitusvaihtoehtoa, mutta emme paasseet lahemmas kuin eteiseen. Monet love hotellit on tarkoitettu ainoastaan japanilaisille pariskunnille, eika sinne hyvaksyta ulkomaalaisia vierailijoita. Yhdesta paikasta meidat kaannytettiin saman tien ulos, toinen paikka oli taynna ja kolmannessa oli yksi huone vapaana, joka naytti taysin tavalliselta hotellihuoneelta, Yhdessa love hotellissa oli meriaiheisesti sisustettuja ja uv-valoilla varustettuja huoneita, mutta koska olimme jo varanneet yopaikan, emme jaaneet sinne pidemmaksi aikaa. Vaikka matkaoppaassa sanottiin, etta love hotelli on erittain kaytetty japanilaisten keskuudessa, heratti tien kysyminen kuitenkin suunnatonta hilpeytta ja hienoista nolostumista japanilaisten keskuudessa. Lisaksi kaikki alkoivat hymyilla tietavasti aivan kuin olisimme olleet menossa tekemaan jotakin todella jannaa. Love hotelli kiinnosti minua majoituksena erityisesti sen vuoksi, koska ne on koristeltu niin erikoisella tavalla, sisustusratkaisut ovat epatavallisia ja koko majoitustyyli on niin erilainen. Alakerran aulassa nakyy kaikista huoneista videokuva ja ne huoneet, jotka ovat varattuja, nakyvat mustina. Eli toisin sanottuna ainoastaan vapaat huoneet nakyvat "kartalla". Lisaksi hieman hairitsi se, kun kaikki love hotellit sijaitsivat pornokauppojen ja strip-luolien vieressa, joten ei se majoittuminen olisi varmaan kovin luonnoselta tuntunut. Monesti love hotelleja vuokrataan tuntitaksalla, mutta joissakin oli myos koko yon hinta.

* KOIRAMUSEO
Tokiossa sijaitseva, koiran muotoinen museo, joka oli rakennettu nayttamaan commodore 64-tyylisella grafiikalla, eli ulkoapain rakennus naytti valtavalta pikselimossolta - mutta erittain hienolta sellaiselta. Yritan laittaa kuvia myohemmin.

* MORI ART MUSEUM
Tokion nykytaiteen museo, joka sijaitsi Roppongin kaupunginosassa, suuren tornirakennuksen kupeessa. Museossa oli esilla nykytaiteen arvostetuimman Turner-palkinnon saajat eli Retrospective of the Turner Prize. Nayttely oli todella mielenkiintoinen ja ajattelin kirjoittaa aiheesta hieman myohemmin pidemman lausunnon. Juuri nyt tassa metelissa ei onnistu muu kuin kaavamainen luettelo siita missa kaikkialla on kaynyt.

* SORKKAKENGAT (ninjakengat)
Japanista saa kummallisia mutta hienoja sorkkakenkia ja -sukkia, joissa pottivarvas on erillaan muista varpaista. Vahan kuin varvassukat, mutta jaokkeita on vain kaksi. Sorkkasukkia kaytetaan kimonon kanssa ja sorkkakenkia ainakin kaivostyolaisten keskuudessa aikoinaan. Ostin seka sukat etta kengat, joita tuskin maltan odottaa paasta kayttamaan.

* SYOMAPUIKOT
Useita eri vaihtoehtoja

* BAMBUMETSA
Lyhyen matkan paassa Kiotosta Saganossa oli valtavan hieno bambumetsa-alue, josta laitan kuvia ja tekstia myohemmin

* KOBE-harka

Kavimme syomassa viimeisen paalle fiinissa, hienosti sisustetussa gourmet-ravintolassa Kobessa sita kuuluisaa harkaa, jota sanotaan maailman parhaaksi liharuoaksi. Harka kuulemma kasvatetaan aivan erityisella tavalla. Sita hellitaan ja valellaan ja silitellaan ties milla aineilla ja sille syotetaan erilaisia terveellisia yrtteja ja muita ruokia, jotka tekevat lihasta aivan erityisen hyvan makuista. Hinta oli paatahuimaava, mutta kokemuksena se oli aivan mieleton. Harmi oli se, etta hatapaissamme ja valtavassa nalassa soimme aarnen kanssa kunnon illallisen ennen ruokailua. Se oli virhe, koska kobe-ateria oli niin tayttava, etta osa jai syomatta. Ravintola oli hienossa ostoskeskuksessa, jossa oli lahinna malleja myyjina ja tuntui hieman absurdilta menna sinne varikkaat vaatteet paalla, hiesta markana ja jalat haisten, kun ymparilla istui viimeisen paalle huoliteltuja japanilaisia. Ravintolassa soi klassinen, hienostunut musiikki ja meidat ohjattiin paytaan istumaan kokin avustuksella. Sama kokki aloitti ruoan valmistuksen nenamme edessa. Poydassa oli jonkinlainen tasohella ruostumattomasta teraksesta ja kokki vain levitti tasolle oljya ja laittoi samalla tason reunalle ruokailulautasen lampiamaan. Taman jalken han paistoi valkosipulin ohueksi leikattuja siivuja rituaalinomaisin elkein, jotka han nosti paahtuneina hieman syrjempaan ja jakoi kasan tarkasti neljaan osaan. Alkuruokana oli savustettua graavilohta jonkinlaisella maustetulla raasteella, taman jalkeen tuli juustoinen alkukeitto krutongilla. Sitten kokki toi valtana nakoiset pihvit eteemme ja pyysi hyvaksyntamme. Rasvan han leikkasi erikseen ja jatti lopulta pihveista jaljelle vain pienet keskipalat, jotka han taas jakoi tarkasti neljaan osaan. Han oli kysynyt jokaiselta kypsyysasteen erikseen ja kypsensi pienet palaset sen mukaan ja asetteli ne kauniisti lautaselle, johon han oli aikaisemmin laittanut pienen kasan merisuolaa, pippurisekoitusta ja wasabitahnaa. Wasabi piti sekoittaa viereisessa kulhossa olevaan soijakastikkeeseen ja kastaa lihapaloja siina ennen suuhun laittamista. Myohemmin lautaselle putkahteli aina vain enemman kasviksia ja lisaa lihaa. Tosin loppuosa lihasta oli sita samaa laskia, jota han oli aikaisemmin leikannut pois. Minulta jai laskiosa syomatta. Eteen ilmestyi myos salaattia ja muita pienia lautasia, joissa oli erilaisia makupaloja. Puolessa valissa ateriaa oli taysin ahky ja alkoi miettimaan, loppuuko tarjoilu koskaan! Suomessa kun on tottunut siihen, etta paaruoka tarjoillaan yhdessa osassa ja yleensa varsinkin gourmet-ravintoloissa annokset ovat suhteellisen pienia. Jalkiruoaksi oli sitruunasorbettia mintunlehdella. Aivan mahtava kulinaristinen elamys kaiken kaikkiaan.

* GEISHA
Onnistuimme nakemaan 2 taysin aitoa geishaa Kioton rautatieaseman makeiskaupassa, jotka olivat jatkuvan kuvaamisen kohteena. Onnistuin saamaan muutaman valokuvan tasta harvinaisuudesta. Geishat ovat siita erikoinen naky jopa japanin kaupunkikuvassa, ettei jokainen japanilainen edes valttamatta nay koskaan elaissaan geishaa. Eli aika hieno tuuri. Eras japanilainen oli geishasta niin innoissaa, etta halusi valttamatta ottaa valokuvan minusta istumassa geishan vieressa. Oloni oli siina tilanteessa taas harvinaisen typera. Olin kuolla nalkaan ja vasymykseen, hiki valui hieman palaneelta punaiselta naamalta ja haisin varmaan aika hirvittavalta hielta. Istu nyt siina sitten luontevasti ja hymyillen geishan vieressa, jota pidetaan japanilaisena kauneuden esikuvana. Kuvasta tulikin sitten juuri sellainen, mika oli mielentila.

* JAPANILAISET KYLTIT
Japani on taynna erilaisia kyltteja, jotka on usein kuvitettu sarjakuvamaisella tyylilla. Yhteista lahes kaikelle on se, etta jokainen piirroshahmo hymyilee. Japanin tunnuslauseena voisikin pitaa: " Smile every day", joka luki jollakin juna-asemalla suurin kirjaimin. Laitan blogiin kuvasarjan Japanin kylteista, kunhan nettiyhteys on sopiva.

* WC
Japanissa wc:n kayttaminen on aivan oma maailmansa ja suomalainen versio vesitoiletista tuntuu Japanin jalkeen vain kaukaiselta painajaiselta, puhumattakaan siita mita on edessa kun paasemme syvemmalle aasiaan reikalattiavessoihin, joita nakee jo nyt Koreassa. Japanilainen wc on parhaimmillaan sita, etta wc-istuin on lammitetty ja wc suorittaa asiakkaan niin halutessa alapesun ja kuivatuksen pelkalla napin painalluksella. Lisaksi wc-pontto saattaa alkaa akkia puhumaan rauhoittavasti, jonka jalkeen se paastaa pienista kaiuttimista lorisevaa aanta, jolloin ujompikin rakko paasee kunnolla rentoutumaan. Jotkut pontot vetivat itsensa automaallisesti ilman, etta mitaan tarvitsi tehda.

* LAULAVAT LIIKENNEVALOT JA JUNAT
Japanissa iloisuus ulottuu myos liikennevaloihin ja juniin, jotka laulelevat iloisia savelmia kulkijoille. Tunnistin ainakin "Muura-muurahaisen" junan saapuessa asemalle, joka sopiikin loistavasti kuvaamaan nimenomaan japanilaista yhteiskuntaa ja hyvinvointia, joka koostuu vuorokauden ympari puurtavista japanilaisista bisnesmiehista.


Juuri nyt selan takana on suuri ryhma matkaajia eri puolelta maailmaa, jotka kyselevat minulta jatkuvasti minne olen menossa, mista tulen, minne kannattaa menna Koreassa jne. Eli kirjoittaminen tuntuu taas kerran taysin mahdottomalta, koska ajatus keskeytyy. Savon Sanomiin kirjoittaminen pitanee jattaa huomiseen aamuun ja herata todella aikaisin kirjoittamaan sita. Samalla yritan paivittaa kuvia ja videopatkia matkalta. Tamakin kone vaikuttaa suhteellisen vanhalta ja nettiyhteys toimii hitaasti, joten epailen ettei kuvien lataaminen onnistu taallakaan.

Nyt olemme siis Busanissa - Korean rannikkokaupungissa ja lahdemme huomenna katsomaan kaupunkia. Palataan asiaan huomenna!

Jos muuten ihmettelette, mitka punaiset varvaskengat ovat kuvassa, niin ne ovat minun uudet kenkani - ostin viela ne juuri ennen matkaa Helsingista. Erittain mukavat jalassa, tosin vaativat viela vahan sisaanajoa, koska hieman painavat akillesjanteen kohdalta. Ollaan Aarnen kanssa nyt varvasjengina liikkeella. Japaniin se ainakin sopi - siella kun on tuo varvasfiksaatio muutenkin. Japanissa tosin naureskeltiin kenkia aika avoimesti ja myyjan auttaessa minua sovittamaan kimonoa kirpparilla, han ihmetteli kenkiani kovasti ja esitteli omia varvassukkiaan vastaavasti minulle.

Yhdessa kuvassa oleva laite on siis eraan ravintolan wc-tilasta, jossa oli kaikki mukavuudet pontossa. Kuva on ponton vieresta olevasta valintalaatikosta, josta sai valittua muun muassa alapesun ja siihen viela paineen, jolla pesun halusi.

Ensimmaisessa videossa Tokion paikallinen letunmyyja nayttaa mallia, kuinka tehdaan taytetty wrap oikeaoppisesti. Itse letun tayttaminen ei pituutensa vuoksi sovi tanne ladattavaksi. Lisaan myohemmin videoita - tama herjaa nyt jotakin aina kun yritan ladata ja sattuneesta syysta en ymmarra herjausta koska se on koreaksi.

ja muuten kaikille lukijoille tiedoksi:

Puhelimet eivat toimi Koreassakaan, joten ei kannata olla huolissaan, kun minuun ei saa yhteytta puhelimitse millaan tavalla. Tama viikko menee viela taydellisessa puhelinpimennossa, mutta sitten pitaisi helpottaa.

Kauniita unia ja aurinkoa aurinkoa toivon sinne Suomeen ja halauksia paljon kaikille rakkaille ihmisille!

Viimeinen ilta Tokiossa

Lukijoiden ei kannata ihmetella, etta paivitan blogia myohassa, taalla Tokiossa on niin jarkyttavan kiireinen aikataulu kun haluaa nahda kaiken mahdollisen, ettei nettiin oikein paase eika malta. Jalat ovat kipeat kavelemisesta ja metroissa seikkailemiseen menee vahintaan pari tuntia paivassa, koska Tokio on niin jarkyttavan suuri kaupunki, ettei taalla oikein hahmota mika lippu kay mihinkin. Varsinkin, kun tekstit ovat yleensa japaniksi. Haluan myos muistuttaa, etteivat puhelimet toimi taalla laisinkaan, vaikka olisi miten 3G puhelin. Kamerastakin loppui akku jossakin vaiheessa ja monia hyvia asioita kai kuvaamatta, koska emme saaneet ladattua videokameraa. Kuvia ja videopatkia laittaisin tanne kovin mielellani, mutta koneet ovat niin vanhoja, etta kuvien lataamiseen menee hirvittavan kauan. Paivitan siis kuvia ja muuta materiaalia heti, kun istumme rauhallisesti jossakin nettikahvilassa, jossa olisi edes hieman uudempi kone.

Japani on hieno maa. Taalla jopa mina, pienikasvuinen kun olen, tunnen itseni ihan normaaliksi. Tokiossa korostuu erityisesti se, kuinka taalla on ratkaistu valtavan ihmismassan mukanaan tuomat vaikeudet. Autoja voi pysakoida paallekkain tielle, bisnesmiehet nukkuvat kapselihotelleissa, joiden koko on 1 x 1 x 2m ja pariskunnat hoitavat intiimin yhdessaolonsa lovehotelleissa, koska sopivaa tilaa kotona ei yksinkertaisesti ole. Pyorat parkkeerataan pystyyn teiden varsille, kukaan ei roskaa, kaupunki on taynna sarjakuvalla kuvitettuja mainoksia ja katuihin on maalattu sarjakuvatyyliin erilaisia kielto ja opasmerkkeja. Ihmiset ovat erittain kohteliaita ja kumartelevat vahemmastakin syysta toisilleen. Puhelimeen ei saa puhua missaan julkisissa kulkuvalineissa, koska se koetaan epakohteliaana ja tupakkaa saa ulkonakin polttaa vain sille merkityilla alueilla. Kaupat ovat taynna toinen toistaan kauniimpia ja omituisempia esineita, joita olen haalinut mukaani jo jonkin verran.

Nyt olemme kapselihotellissa. Huomenna siirrymme Kiotoon ja Osakaan ja perjantaina olisi tarkoitus lahtea illalla Koreaan. Aika menee hurjan nopeasti ja ehdin unohtaa puolet mita kaikkea on tapahtunut. Unohdin matkapaivakirjan kapseliini, joten teen tarkemmat paivitykset myohemmin. 5 tuntia aikaa nukkua, kauniita unia!

Lost and found in Tokyo

Rakkaat lukijani, herasin varta vasten kirjoittamaan tata blogia, koska en tieda koska paasen seuraavan kerran koneelle. Aakkoset eivat luonnollisesti toimi, joten alkaa saikahtako. En oikein tieda mista aloittaisin joten ehkapa kaivan matkapaivakirjani esiin. Pitkaa juttua tuskin ehdin kirjoittaa,koska nappaimisto haluaa kirjoittaa valiin valttamatta japania ja joudun pyyhkimaan puolet.

Melkein kaikki unohtivat jotakin, kun l:hdettiin suomesta. Tosin min: olin ainut, joka unohti jotakin tarkeaa kotiin - eli sen rokotuskortin. Ossi unohti tyoavaimensa kaulaan, joten joutuu kantamaan niita koko matkan mukanaan. Aarne unohti Japanin opaskirjan koneen ruumaan, kun olisi ollut aikaa lukea sita lentokoneessa.

Lahtoselviyksessa ei oikein tajunnut minne on oikeastaan lahdossa, joten ehkapa siita johtui se alyton kohellus lentokentalla. Lisaksi epavarmuutta oli siita, kuinka neste maaritellaan. Onko huulirasva nestetta, enta ripsivari? Ossi intoutui lunastamaan matkalipun lentokentan automaatista, josta koitui sitten vaikeuksia, koska istumapaikka oli siirtynyt meista muista erilleen. Joka tapauksessa koneeseen paastiin.

Lentokoneessa tarjoiltava ruoka oli teriakikanaa, riisia, vihreaa nuudelia soijakastikkeela, raastetta, punaviinia ja jalkiruoaksi palanen marjapiirakkaa. Oikein maittavaa - tosin voimakkaisiin mausteisiin tottuneena hieman laimeaa.

Aamu valkeni Mongolian ylla - tosin maisemia emme nahneet pilvien ylla. Oli vaan hurja katsoa, etta ollaan jo niin pitkalla. Lisaksi istumapaikkamme olivat keskella konetta, emme siis saaneet istumapaikkoja. Oli vaikea k:sittaa, kuinka lentokone voi pysya ilmassa.Enaa ei mahtaisi mitaan sille, etta jotakin on jaanyt kotiin. Silmat turvonneina ja punaisina herasimme uuteen paivaan, koska onnistuin nukkumaan vain pinnallisesti koneessa. Penkkia ei aanut tarpeeksi alas jotta nukkuminen olisi ollut antoisaa. Aamiaiseksi koneessa tarjottiin mehu, jogurtti, sampyla, kahvi ja pinaatti-juustolettu paprikalla.



31.5. 2008 OSAKA ja TOKIO

Lennon vaihto oli Osakassa ja paasimme tutustumaan Japanilaiseen turvallisuustarkastukseen. Vikailijalle piti jattaa sahkoiset sormenjaljet ja kone otti samalla valokuvan. Osakan turisti-infosta varattiin ystavallisen nuoren naisen avulla kaksi yota japanise style ryokanista Tokiosta, joten ei tarvinnut enaa jannittaa onko huoneita missaan vapaana. Osakan lentokentalla oli lukuisia pienia kauppoja jotka olivat pullollaan japanilaisia, kauniisti paketoituja makeisia ja muita tuotteita. Lisaksi ravintoloiden edustalla oli muovista tehtyja esimerkkiruoka-annoksia, jotka olivat uskomattoman taidokkaasti tehtyja. Kaikki ruoka naytti niisa tasmalleen silta, milta annos naytti luonnossa. Lisaksi japanilainen estetiikka ja asettelun taito tuli hyvin esiin ja kaikki ruoat nayttivat houkuttelevilta. Tassa asiassa meilla suomalaisilla olisi paljon oppimista. Voin vain kuvitella mita japanilainen ajattelee saadessaan suomaaista perinneruokaa lautaselleen. Osakan vessoissa oli heti hieman eroa suomalaiseen versioon, koska siella oli eri hana saippuavaahdolle, jonka vieressa oli normaali vesihana. Jain kiinni turvatarkastukseen siirryttaessa Tokion koneeseen, koska unohdin metallilompakon vyotaron rahavyohon, minka seurauksena paasin perusteelliseen tarkastukseen ja japanilaisten epavarmojen katseiden alle. Tilanteesta kuitenkin selvittiin. Ossi osti viela konetta odotellessa limppariautomaatista ihmeellisen n:koisen fantatolkin, joka heratti kummastusta siita, ettei sita saanut juotua ensin millaan. Lopulta kavi ilmi, etta tolkissa oli hyytelomaista limpparia, joka maultaan kylla vastasi suomalaista versiota, mutta koostumus oli varsin omituinen. Myohemmin huomasimme Tokiossa, etta hyytelot taitavat kuulua japanilaisten fiksaatioihin.

TOKIO 31.5.2008

Yritettiin heti lentokentalle paastyamme aktivoida Japan rail passit, eli junaliput, joilla saa matkustaa viikon maksutta melkein missa tahansa junassa. meita ohjattiin luukulta toiselle eika kukaan tuntunut tietavan mistaan mitaan ja epatoivo alkoi iskea, koska meilla oli aika vahan aikaa siirtya yopaikkaan sovittuun aikaan. Kun lopulta saimme junapassit vaihdettua viralliseen versioon, kavi ilmi, ettei lippu suinkaan kay kaikissa julkisissa kulkuvalineissa kaupunkien sisalla. Itse asiassa kaupungin sisaiseen liikkumiseen lippu on lahes hyodyton, mika onkin suurta noottia junapassin hehkutusta vastaan. Mainoksissa annettiin ymmartaa, etta voi vain hypata junaan kuin junaan ja matkustaa vaivattomasti. Paskan marjat. Mita pidempaan olimme Tokiossa olleet, sita enemman saimme huomata kuinka monta eri juna- ja metroyhtiota Tokiossa on ja kuinka harvassa junapassiin kelpaavat kulkuvalineet ovat. Liikkuminen metrolla ei ole mitaan ilmaista touhua,　jos joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Yksi matka maksaa eurosta kahteen euroon. Lisaksi vei hirvittavan kauan, ennen kuin opimme kuinka metroa voi vaihtaa ilman etta joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Huomasimme myos, etta paivassa metroasemilla turaamiseen menee vahintaan 2 tuntia, koska eksyminen on lahes vaistamatonta. Tokio on niin valtavan suuri kaupunki, etta siella jaetaan juna-asemilla erikseen juna-asemien karttoja, joista pitaisi ottaa selvaa minne menna. tahan mennessa kokemukset ovat olleet huonoja. Perille olemme aina lopulta loytaneet, mutta aikaa on tuhraantunut valtavasti.

Japanilainen ryokan eli majatalo osoittautui aivan loistavaksi vaihtoehdoksi yopymiselle. Meilla oli 4 hengen huone omalla kylvylla ja huoneessa oli futon-patjat, teeta, kylpyamme, parveke, tv, jaakaappi, japanilaistyylinen aamutakki vyolla ja hernepussityynyt. Yhdelta hengelta yo maksoi noin 21e, eli aika edullinen loyto Japanissa, joka liikkuu hintatasoltaan vain vahan Suomen alla, vaikkakin ruoka on adullisempaa.

Olimme todella uupuneita p::styamme yopakkaan, joten paatimme, ettemme enaa yrita menna mihinkaan nahtavyyteen, vaan kierramme lahialueella, syomme hyvin ja otamme rennosti huoneessa kylpien. Kaikki japanilaise kayttavat lapinakyvaa sateenvarjoa, joten minunkin piti saada omani. Ostin sellaisen laheisesta elintarvikekaupasta. Kaupan edustalla oli erillinen sateenvarjoteline, johon varjon pystyi jatamaan parkkiin liikkeessa asioidessaan. Samanlaisia parkkeja loytyi lahes kaikkien kauppojen edustoilta. Lisaksi kauppakeskusten edustalla oli laite, joka laittoi maran sateenvarjon paalle muovisuojuksen, jolloin liikkeeseen astuttuaan marka varjo ei tiputtanut vetta jatkuvasti lattialle. Katevaa. Viela ennen nukkumaanmenoamme pistaydyimme japanilaisessa pelihallissa, jossa kaikki pelasivat omituisilla teraskuulilla kaikenlaisia peleja. Pelihallissa oli jarkytava meteli. Laitan tahan liitteksi videopatkan paikasta, mikali vain onnistun.

Vielä lähtötunnelmia

Eilen illalla oli viimeinen ehtoollinen Intialaisessa ravintola Namaskaarissa. Raukeana istuttiin iltaa ja yritin vielä ottaa rinkasta pois ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita. Tänä aamuna kävi ilmi, että olin unohtanut rokotuskortin Kuopioon. Se saattaa kuulemma estää joihinkin maihin pääsyn, joten jotakin oli keksittävä. Soitin välittömästi Helsingin terveyskeskukseen ja kerroin tilanteestani. Siellä annettiin ymmärtää, ettei kukaan voisi kirjoittaa minulle uutta rokotuskorttia ilman kunnollisia todisteita. Päätin kuitenkin yrittää ja marssin yksityiselle lääkäriasemalle, kerroin tilanteeni ja pyysin Aarnen todistajaksi. Todistajan avulla hoitaja lupasi kirjoittaa minulle uuden kortin, joten pääsemme lähtemään. Tämä kertoo taas siitä, kuinka tärkeää olisi saada keskittyä matkavalmisteluihin rauhassa ennen lähtöä. Tein taas kerran töitä niin viimeiseen asti, että ensin junalippu oli jäädä kotiin ja nyt vielä tämä. Nyt en voi kuin toivoa, että kaikki tarvittavaon mukana.

Japanissa on luvassa sadetta ja myrskyä, joten kävin vielä ostamassa sadeponchon. Nettiuutisten mukaan Japaniin lähelle on saapumassa suuremman luokan hirmumyrsky ja jännityksellä odotan, pääsemmekö kokemaan sen ihan konkreettisesti.

Nyt tulee auto hakemaan meitä lentokentälle. Lukijoita kehoitan tutustumaan myös linkeistä löytyvään, koko matkaseurueen blogiin, jonne myös muut kertovat tapahtumista.

Hyvästi Suomi!

Huomenna lähtee lento Tokioon ja parin vuorokauden päästä sitä ihmetellään maisemia Tokion kaduilla. Pakkaaminen on vihdoin ja viimein saatu päätökseen ja hankalaa on ollut, koska rinkka tuntuu painavan aina vaan saman verran riippumatta siitä, kuinka paljon tavaraa ottaa sieltä ulos. Nyt olen lopettanut ja luovuttanut ja hyväksynyt sen tosiasian, että rinkka painaa.

Hyvästi siis Suomi, hyvästi väljyys, kylmyys, sauna, ruisleipä ja ystävät. Tervetuloa helle, ihmistungos, seikkailu, loma, Tokion nykytaiteen museo, uudet tuttavuudet ja jännitys siitä, mitä luonnonkatastrofeja matkan aikana tuleekaan kohdalle.

Raportoin seuraavan kerran Japanista. Kauniita unia!

Ei huolta ainakaan aivoödeemasta!

Matkaan on aikaa viikko. Olen tutustunut Aasian taidemuseoiden tarjontaan ja yritän tehdä vaikeaa valintaa siitä, minne todella haluan mennä, koska kaikkiin ei pääse. Jo se, että matkaan lähtee 4 ihmistä, tulee rajoittamaan kunkin henkilökohtaisia mieltymyksiä. Varsinkin kun satun olemaan ainut taiteilija. Toivottavasti joustavuutta löytyy tarpeeksi sellaisten tilanteiden kohdalla, jolloin näen jotakin todella ainutlaatuista ja jonka haluan ehdottomasti kokea. Aivoödeemasta ei tarvitse ainakaan kantaa huolta, koska Kiinan tilanne estää meitä menemästä Tiibetiin. Mielenkiinnolla odotan, kuinka tilanne näkyy paikan päällä. Tosin muut luonnonkatastrofit ovat nyt lievittäneet myös paikallisten mielenkiintoa seurata tapahtumia ja poliittisia lieveilmiöitä.

Uusia vaatteita olen joutunut ostamaan aika paljon. Kun selasin vaatekaappiani niin huomasin sen koostuvan pitkälti 70-luvun keinokuituisista ja tiukoista paidoista, housuista, hameista jne. Koska olen taipuvainen hikoilemaan, niin ymmärsin sen verran etteivät keinokuituvaatteet tule kysymykseen. Jo pelkkä kuvitelma muovivaatteissa 40-asteen helteessä saa aikaa infernaalisia väristyksiä kehossani, joka on pitkään yrittänyt sopeutua jo Suomen helteissä. Helle tuleekin olemaan ehkä suurin henkilökohtainen ponnistukseni matkalla, mikäli ponnistuksia nyt voi edes etukäteen kuvitella. Voihan olla, että kuumuuteen tottuu, mutta kokemukseni siitä ovat ainakin tähän asti olleet heikkoja. Muistan vielä hyvin sen, kuinka epämiellyttävää oli matkata rinkka selässä hame ja paita litimärkänä hiestä, jalat kuumuudesta turvonneina, hikipisaroita otsalta suoraan silmiin valuen ja kiroten auringon jonnekin, missä se ei enää paista. Kokemus oli Espanjasta vuonna 2003, jolloin olin reilaamassa ympäri Eurooppaa.

Junalla matkustamista odotan kovasti. Ainakin Japanissa siitä saa nauttia kokonaisen viikon. Luultavasti muualla Aasiassa liikumme lähinnä busseilla, jotka eivät kuulemma paljon pitkillä matkoilla pysähtele. Tätä ajatellen olenkin säästänyt ja varjellut joskus festareilta ostamiani peemate-torvia, joita en vielä koskaan tähän mennessä ole kyennyt edes kokeilemaan. Jostakin kumman syystä ei koskaan ole tuntunut luontevalta astua seisomaan pusikkoon tuntemattoman miehen viereen, joka juuri lennättää omaa keltasuihkuaan laisinkaan toimitusta aristelematta. No ehkäpä joudun karaistumaan tämänkin asian suhteen, kun hätä on tarpeeksi suuri. Luultavasti kuitenkin ensin marssin reilusti kuljettajan juttusille ja jos en muuten, niin elekielellä saan hänet kyllä ymmärtämään luonnollisen tarpeeni pysähtyä - tosin hiekkatiellä kyykistely vaikka mitään suojaa ei vastaa käsitystäni intimiteettisuojasta.

Työt ovat estäneet minua ajattelemasta matkaa liikaa, enkä jännitä sitä vielä laisinkaan. En ota mitään paineita siitä mitä tulee, koska tiedän kokemuksesta että matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista uutta ja odottamatonta, jota on parempikin olla spekuloimatta etukäteen. Edelleen muistan selvästi sen, kuinka viime reililläni nukuin junan vessan edustalla käytävällä kylmässä hytisten ja yrittäen olla nukkumatta, koska taskuvarkaat olivat vallanneet junan, jossa ei koskaan edes tarkastettu matkalippuja. Ryöstöyrityksiä taisi sinä yönä olla useita. Muistan myös sen, kuinka Espanjassa meille yritettiin tarjota lähes joka välissä huumeita, joista kohteliaasti kieltäydyimme. Silti muistan myös ne hetket, jolloin heräsin junasta Itävallan mykistäviin vuoristomaisemiin tai kun seisoi Guggenheimin museon ala-aulassa eikä tiennyt minne suuntaan olisi liikkunut, koska kaikki ympärillä oleva tuntui vain niin uskomattomalta. Matka tulee siis ilman muuta olemaan raskas, rasittava, saunaa tulee ikävä, salmiakkia tulee ikävä, ruisleipää tulee ikävä, ystäviä tulee ikävä, kylmää tulee ikävä, mutta voi olla varma siitä että matkakuume yllättää aika pian Suomeen päästyäni. Siitä kun ei pääse mihinkään, että matkustaminen on vaan niin hienoa!

Matkaa odotellessa ja blogia opetellessa

Tervetuloa!

Päätin ottaa matkan ajaksi elämäni ensimmäisen ja ehkä myös viimeisen kerran nettiblogin, jonne voi kirjoitella kuulumisia itsensä ja muiden iloksi Aasian matkan varrelta. Lähtöpäivä häämöttää ja perhosia alkaa kertyä mukavasti vatsan pohjalle. Vielä on viime hetken valmisteluja ja ostoksia tekemättä ja suurena ponnistuksena on sponsorien saaminen matkalle. Huivivalmistaja Buff on jo tarjoutunut mukaan ja tänään uskaltauduin soittamaan Nokian markkinointivastaavalle. Hän tosin keskeytti myyntipuheeni lähes välittömästi, kun kuuli minun olevan Kuopiosta. Savon Sanomiin viikottain kirjoittaminen kun ei hänen korviinsa kuulostanut vielä kovinkaan hyvältä tilaisuudelta Nokian markkinoinnin kannalta. Tavoitteenani oli siis saada matkan ajaksi käyttöön kunnon puhelimet, jolla onnistuisi tekstin kirjoittaminen ja lähettäminen suoraan Kuopion lehden toimitukseen.

Lähetin äsken postia myös Feelmaxille esittelemällä, kuinka hieno tilaisuus olisi nyt tuoda esiin varvassukkien ja ergonomisten kenkien ominaisuudet ääriolosuhteissa. Feelmax innostui ideasta välittömästi, joten tähän mennessä olemme onnistuneet saamaan jo kaksi yhteistyökumppania matkalle. Jatkoa odotellaan. Jos Nokia ei lämpene niin siirrytään sitten muihin matkapuhelinvalmistajiin!