sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Vaateostoksia Hoi Anissa

Ollaan talla hetkella 4 tahden hotellissa, jossa jokainen hotellihuone on oma asuntonsa. Takapihalle avautuu nakyma joelta, jota reunustavat palmupuut ja kukat. Vastakkaisella rannalla pojat pelaavat kartiomallinen olkihattu paassaan jalkapalloa. Sanky on pehmea, kylpyhuone on tilava ja kaunis, ilmastointi toimii moitteettomasti, sahkot eivat mene poikki niin kuin Huessa ja aamiainen on loistava. Eipa siis mitaan pahaa sanottavaa. Ollaan heratty aamiaiselle heti seitseman jalkeen aamulla (kylla, mina todellakin olen herannyt nain aikaisin aamiaiselle!) ja menty sen jalkeen uimaan hotellin uima-altaalle, kun ei ole viela liian kuuma ja aurinko ei paista lasersateen lailla. Hyvin on saanut akkuja ladattua, koska huomenna odottaa taas rankka bussimatka Laosin paakaupunkiin Vientianeen. Matka kestaa yli 20 tuntia eika bussissa ole makuupaikkoja. Ainut huono puoli taalla ollessa on ollut se, etta onnistuin saamaan vatsan sekaisin, joten apteekista piti hakea antibiootteja ja soittaa suomalaiselle laakarille ja viestittaa siskolle ohjeita annostuksesta. Nyt on jo vahan parempi olo, tosin mahassa on jatkuva henkien taistelu kaynnissa hyvan ja pahan valilla. Viela en oikein ota selvaa kumpi voittaa. Toivon kovasti ettei maha ala temppuilemaan bussimatkan aikana, koska joka paikassa on varoiteltu sita ettei bussi pysahdy koko matkan aikana kuin pari kertaa. En voi kasittaa miten paikalliset pitavat rakkonsa niin hyvin. Onneksi tuli ostettua Suomesta ureapussi mukaan.
Hoi Anissa on yli 300 raatalia, mika tekee tasta kaupungista aika erikoislaatuisen. Minka tahansa vaatteen saa mittatilaustyona tehtyna vuorokaudessa. Itse sorruin ostamaan kaksi villakangastakkia, jotka kayn noutamassa huomenna. Mallit ovat sellaisia, joita ei Suomesta tule koskaan loytymaan! Aarnekin loysi itselleen hienon, tummanharmaan syystakin. Hinnat taalla ovat murto-osa Suomen vastaavista hinnoista. Taalla tehdaan kasityona vaatteet suomalaisen vaatturin yhden tunnin taksalla. Vaikka vaatteet silti aika paljon syovat kireaa matkabudjettia, ei voinut kieltaytya ostamasta. Jos aikaa olisi ollut enemman, niin luultavasti teettaisin itselleni vaikka mita lisaa. Taalla annetaan liikkeessa kateen jonkun muotilehden katalogi ja pyydetaan valitsemaan sielta mieleinen malli ja vaatturit tekevat kuvan perusteella asiakkaalle samanlaisen. Aika uskomatonta! Jep - onhan se plagiontia mita pahimmassa maarin, mutta kertoo myos siita kuinka taitavia ammattilaisia taalla on. Jopa kengat tehdaan kasityona alusta loppuun ja taalta olisikin saanut mitka tahansa kengat, kun vaan kuvastosta olisi valinnut. Kengan tekeminen onnistuisi myos itse piirretyn kuvan perusteella ja ilmeisesti kenkia voisi tilata myos ulkomaille lahetettyina. Tama laittaakin miettimaan, pitaisiko kenkaliikkeeseen antaa jalkojen mitat ja lahettaa joku huikea kenkaluonnos myohemmin, joka sitten tulisi toteutettuna postissa minulle. Suomessa kasintehdyt kengat maksavat luultavasti noin 2000 euroa (ainakin markka-aikana hinta lahti 8000 markasta ylospain Helsingin hinnoilla), mutta taalla ne tehtaisiin muutamalla kymmenella dollarilla.
Huvittava piirre taalla on se, etta melkein jokainen liike mainostaa omina malleinaan samoja malleja, mita viereisesta kaupasta loytyy. Plagiointi on taalla aika haikailematonta ja on taysin mahdotonta sanoa kenen alkuperainen malli nyt on sitten kopioitu joka puolelle kaupunkia. Voi olla ettei malli ole alunperin kenenkaan paikallisen, vaan sekin on plagiaatti jonkun muun suunnittelijan tuotteesta. Kilpailu on kovaa ja jokainen haluaa saada vaatteensa myytya, joten jokainen valehtelee pain naamaa. Suomessa kenellakaan ei olisi varaa lahtea polkemaan hintoja talla tavalla. Tosin yleinen elintasokin on eri luokkaa kuin taalla. Keskustelimme juuri eilen paikallisen kaupanpitajan kanssa, kun han ihmetteli miten me pystyimme pitamaan niin pitkan loman. Han ei kuulemma toiltaan paase koskaan minnekaan ja vaikka seka han, etta hanen miehensa tekevat toita joka paiva, silti mies tienaa vuodessa vain 1000 dollaria. Haen tuntui olevan vaikea uskoa, etta me olemme Aarnen kanssa niita pienituloisia Suomessa. Ymmarran kylla miksi.
Seuraavan kerran raportoin Laosista parin paivan paasta. Kuvia on taas aivan mahdotonta yrittaa laittaa nailla yhteyksilla, joten sekin siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Kuulemisiin!

Ei kommentteja: