Lukijoiden ei kannata ihmetella, etta paivitan blogia myohassa, taalla Tokiossa on niin jarkyttavan kiireinen aikataulu kun haluaa nahda kaiken mahdollisen, ettei nettiin oikein paase eika malta. Jalat ovat kipeat kavelemisesta ja metroissa seikkailemiseen menee vahintaan pari tuntia paivassa, koska Tokio on niin jarkyttavan suuri kaupunki, ettei taalla oikein hahmota mika lippu kay mihinkin. Varsinkin, kun tekstit ovat yleensa japaniksi. Haluan myos muistuttaa, etteivat puhelimet toimi taalla laisinkaan, vaikka olisi miten 3G puhelin. Kamerastakin loppui akku jossakin vaiheessa ja monia hyvia asioita kai kuvaamatta, koska emme saaneet ladattua videokameraa. Kuvia ja videopatkia laittaisin tanne kovin mielellani, mutta koneet ovat niin vanhoja, etta kuvien lataamiseen menee hirvittavan kauan. Paivitan siis kuvia ja muuta materiaalia heti, kun istumme rauhallisesti jossakin nettikahvilassa, jossa olisi edes hieman uudempi kone.
Japani on hieno maa. Taalla jopa mina, pienikasvuinen kun olen, tunnen itseni ihan normaaliksi. Tokiossa korostuu erityisesti se, kuinka taalla on ratkaistu valtavan ihmismassan mukanaan tuomat vaikeudet. Autoja voi pysakoida paallekkain tielle, bisnesmiehet nukkuvat kapselihotelleissa, joiden koko on 1 x 1 x 2m ja pariskunnat hoitavat intiimin yhdessaolonsa lovehotelleissa, koska sopivaa tilaa kotona ei yksinkertaisesti ole. Pyorat parkkeerataan pystyyn teiden varsille, kukaan ei roskaa, kaupunki on taynna sarjakuvalla kuvitettuja mainoksia ja katuihin on maalattu sarjakuvatyyliin erilaisia kielto ja opasmerkkeja. Ihmiset ovat erittain kohteliaita ja kumartelevat vahemmastakin syysta toisilleen. Puhelimeen ei saa puhua missaan julkisissa kulkuvalineissa, koska se koetaan epakohteliaana ja tupakkaa saa ulkonakin polttaa vain sille merkityilla alueilla. Kaupat ovat taynna toinen toistaan kauniimpia ja omituisempia esineita, joita olen haalinut mukaani jo jonkin verran.
Nyt olemme kapselihotellissa. Huomenna siirrymme Kiotoon ja Osakaan ja perjantaina olisi tarkoitus lahtea illalla Koreaan. Aika menee hurjan nopeasti ja ehdin unohtaa puolet mita kaikkea on tapahtunut. Unohdin matkapaivakirjan kapseliini, joten teen tarkemmat paivitykset myohemmin. 5 tuntia aikaa nukkua, kauniita unia!
Japani on hieno maa. Taalla jopa mina, pienikasvuinen kun olen, tunnen itseni ihan normaaliksi. Tokiossa korostuu erityisesti se, kuinka taalla on ratkaistu valtavan ihmismassan mukanaan tuomat vaikeudet. Autoja voi pysakoida paallekkain tielle, bisnesmiehet nukkuvat kapselihotelleissa, joiden koko on 1 x 1 x 2m ja pariskunnat hoitavat intiimin yhdessaolonsa lovehotelleissa, koska sopivaa tilaa kotona ei yksinkertaisesti ole. Pyorat parkkeerataan pystyyn teiden varsille, kukaan ei roskaa, kaupunki on taynna sarjakuvalla kuvitettuja mainoksia ja katuihin on maalattu sarjakuvatyyliin erilaisia kielto ja opasmerkkeja. Ihmiset ovat erittain kohteliaita ja kumartelevat vahemmastakin syysta toisilleen. Puhelimeen ei saa puhua missaan julkisissa kulkuvalineissa, koska se koetaan epakohteliaana ja tupakkaa saa ulkonakin polttaa vain sille merkityilla alueilla. Kaupat ovat taynna toinen toistaan kauniimpia ja omituisempia esineita, joita olen haalinut mukaani jo jonkin verran.
Nyt olemme kapselihotellissa. Huomenna siirrymme Kiotoon ja Osakaan ja perjantaina olisi tarkoitus lahtea illalla Koreaan. Aika menee hurjan nopeasti ja ehdin unohtaa puolet mita kaikkea on tapahtunut. Unohdin matkapaivakirjan kapseliini, joten teen tarkemmat paivitykset myohemmin. 5 tuntia aikaa nukkua, kauniita unia!
