Koneen perkeleet!

Tein juuri noin 3 tuntia toita sen eteen etta lataan kuvia ja videoita blogiin - no nyt tama ei suostu lataamaan joten luovutan ja menen nukkumaan. Kello on paikallista aikaa 1:42. Pikkuisen meinaa kyrsia taa tekniikka ja tekis jo melkein mieli menna ostamaan uus oma kone joka toimii ja jolla vois tehda matkan aikana toita missa haluaa. Mutta olkaa karsivallisia, kai tasta viela joskus jotakin tulee!

Kuvia koreasta

Juna-asemilla kehoitetaan ilmoittamaan valittomasti kaikista vahankin epailyttavista esineista. Tama kyseinen paketti oli Busanin metroasemalla ja jos tama paketti ei ole epailyttava, niin sitten ei ole mikaan! Kukaan paikallinen ei kiinnittanyt tahan kauniisti pakattuun laatikkoon mitaan huomiota. Piti katsastaa lahimmat hatapoistumistiet ja kaasunaamarit mahdollisen tilanteen varalta ja nousta pois laiturilta.

Koreassa lahiokerrostalot ovat lahes pilvenpiirtajien korkuisia, rumia numeroituja rakennuksia. Ne nayttavat silta, kuin Valion maitopurkkeja olisi laitettu riviin, eiko? Numeroinnit auttavat asiaa huomattavasti, koska Koreassa ei nimeta katuja laisinkaan.

Busanin rannikolla oli joku tapahtuma, jonka yhteydessa saimme ihastella hiekkaveistoksia. Merivesi maistui paremmalta kuin paikallinen raanavesi. Varvaskengat tuntuivat hassuilta hiekalla, kun hiekkaa meni varpaiden valiin, vaikka oli kengat jalassa.

Vaikka Koreassa lahes kaikki ihmiset ovat langanlaihoja ja siroja, ruoka-annokset ovat valtavia. En voi kasittaa mihin mahaan kaikki se ruoka menee. Harmi kun en tajunnut kuvata mittakaavaa, mutta tassa on kyseessa annos, joka minun silmiini nayttaa perhekokoiselta annokselta. Ruoka on hyvaa ja mausteista, mika sopii minulle.