Ollaan nyt siis Vietnamissa, tarkemmin paakaupungissa Hanoissa. Takana on helvetillinen juna-bussimatka tanne, joka kesti yhteensa melkein vuorokauden. Junalla paastiin lahtemaan vasta lauantaina eli eilen, vaikka alunperin piti lahtea jo torstaina. Kaikki Vietnamiin menevat junat olivat kuitenkin taynna, joten siita viivytys. Lauantaillekaan ei ollut jaljella enaa kuin hard sleeper paikkoja, mika tarkoitti sita, etta nukuttiin kovilla kerrosssangyilla ilman mitaan intimiteettisuojaa. Kaytavalle ei ollut edes mitaan ovea minka olisi saanut lukkoon, joten kaikki matkustajat ravasivat siina koko yon, rakivat kulkiessaan eteen ja huusivat puhelimeen. Olisi pitanyt ostaa suoraan lentoliput, niin oltaisiin oltu parissa tunnissa perilla ja paasty nukkumaan hyvin ja kaymaan jopa suihkussa. Lentolippu kun ei loppujen lopuksi olisi tullut edes sen kalliimmaksi.
Oltiin hyvissa ajoin odottamassa junaa asemalla ja oltiin just saatu hyvat istumapaikat, kun tuli kiinaksi kuulutus (huom. ei tietenkaan englanniksi) ja kaikki matkustajat huokailivat ja alkoivat valua jonnekin kuka ties minnekin. Oltiin siina sitten ihan aiman kakena etta minnekas meidan pitaa menna ja kun kukaan ei vauvautunut meille mitaan ilmoittamaan, niin kavin kysymassa asiasta suoraan virkailijalta, joka huusi kaytavalla jotakin megafoniin. Aksyna han vaan viittoili meita toiseen suuntaan. Raivosta kihisten sitten tungettiin muiden sekaan ja kuin ihmeen kaupalla paastiin jopa oikeaan junaan muita seuraamalla.
Junan ruoka oli taas sita tavallista kiinalaista kanaa: luuta, nahkaa ja nuljua ja muutama sitkea lihasiivu valissa ja hieman kasviksia seassa. Kylla Kiinassa kaydessa osaa tarvostaa suomalaista kiinalaista ruokaa, sen taso on nimittain NIIN paljon parempi kuin originaalin version. En oikein edes kasita, miten kiinalaiset saavat niin nuljua kanaa tehtya. Vaikka koko kanan pilkkoisi osiin, niin kylla siina aina enemman lihaa on kuin luuta. No tama liha mita ollaan suurimmaksi osaksi Kiinassa syoty, on kuitenkin luuta, joka on luultavasti saatu jostakin teurastamolta ilmaiseksi ja sita sitten ravintolassa tarjoillaan lihana. Pekingissa oli hyvat ruoat, mutta sen jalkeen on ollut yhta pettymysta toisensa peraan.
Aamuyolla oltiin sitten Nanningissa eli Kiinan rajalla, josta uskallettiin ostaa pakettimatka bussilla suoraan Hanoihin. Hieman pelattiin ostaa matkaa, kun oltiin kuultu kauhutarinoita siita, miten jotkut matkustajat on jatetty oman onnensa nojaan rajalle eika siita julketusta eteenpain olekaan jarjestetty. Talla kertaa jopa meilla kavi hyva tuuri ja saatiin hyva ilmastoitu bussi, jossa tarjoiltiin vetta ja tolkkipapuja matkustajille ja huolehdittiin, etta kaikki ovat varmasti mukana.
Huonosti nukutun junayon jalkeen ei bussissa meinannut pysya millaan hereilla, mutta nukkuakaan ei oikein voinut, koska paata ei saanut lepoasentoon. Taman vuoksi pilkittiin bussissa vierekkain takapenkeilla ja herasin aina siihen kun paa retkahti viereisen ukon syliin. Vihdoin ja viimein Hanoissa meidat piiritti ryhma taksikuskeja, huijari-rahanvaihtajia ja hostellin sisaanheittajia, joten hiesta kauttaaltaan valuen lahdettiin yhden hostellin edustajan mukaan. Puhuin puhelimessa hostellin omistajan kanssa ja 2 hengen huone luvattiin jarjestaa. Kun paastiin perille ja oltiin maksettu hieman epailyttavat 2,5 dollaria/hlo taksista, kavikin ilmi etta hostelli oli taynna. huomautin hieman karkevaan savyyn omistajalle, etta taisin juuri puhua hetki sitten puhelimessa ja huone luvattiin silloin jarjestaa. Omistaja lupasi hoitaa huoneen toisesta hostellista ja selitti akillista huonekatoa vedoten laskutaitoonsa. No laskutaitoa ja asiakaspalvelua hanelta totisesti puuttui, mutta han jarjesti meille ihan ok huoneen suht edullisesta ja siistista hostellista, jonne paastiin vihdoin ja viimein perusteellisesti puhdistautumaan.
Kaytiin asken syomassa aivan loistavassa Amelie-tyylisessa, ranskalaishenkisessa ravintolassa, jossa oli taivaallista ruokaa ja hyvaa olutta. Penkkeina oli vanhan pyoratuolin nakoiset nahkaiset istuimet! Loydettiin siis heti ruokapaikka, minne kannattaa tulla huomenna uudestaan. Huomenna vaihdetaan hotellia hieman parempaan ja siita viela toiseen, joten testataan nyt eri paikkoja. Ostin toissapaivana Hong Kongista karryn, jolla saan vederrya rinkkaa perassa kaduilla, joka on osoittautunut aika hemmetin katevaksi ostokseksi. Aarne puolestaan kyllastyi rinkan raahaamiseen sen verran paljon, etta osti kokonaan uuden, pyorilla vedettavan matkalaukun ja rinkka roikkuu nyt tyhjanpanttina matkalaukun paalla. Enaa ei arsyta niin paljon kulkea helteessa, kun ei jalat mene muusiksi, niin kuin rinkan kanssa.
Kamerakaukku on muodostanut ihan oman biosfaarinsa ja tuottaa selassa ollessaan nykyaan niin jarkyttavan pahaa hajua, etta havettaa kulkea julkisissa liikennevalineissa, joissa pitaa riisua laukku pois. Ja vaikka laukkua ei ottaisikaan, niin silti selan ja laukun valista huokuu sen verran tuhti tuoksu, etta voin vain toivoa etta minua pidettaisiin kerjalaisena sen sijaan etta olisin vain laskenut epahuomiossa alleni. No ehkapa isa lainaa minulle matkan jalkeen ihmeellista ainetta, jonka pitaisi tappaa bakteerit kankaasta kuin kankaasta. Kaiken taman aivan jarkyttavan hikoilun tuloksena en enaa mahda biosfaarin kehittymiselle mitaan, voin vaan toivoa parasta ja pelata pahinta. Hyvana puolena asiassa voisi olla se, ettei kukaan tule ainakaan ryostamaan kun haisen pahemmalta kuin ryostajat itse. Haittapuolena on se, etta passeja kysytaan entista useammin.
Tunnelma Vietnamissa on kaikin puolin erilainen kuin Kiinassa. Ihmettelen kovasti sita, etta vaikka Vietnam on ehdottomasti koyhempi, niin silti taalla ihmiset ovat ystavallisia ja hymyilevat, neuvovat tieta, puhuvat paremmin englantia. Taalla ovat kadut todella huonossa kunnossa, liikennesaantoja ei yksinkertaisesti ole, jalkakaytavat on vallattu moottoripyorilla joten jalankulkija rukoilee henkensa puolesta kavellessaan autojen seassa. Silti ihmiset ottavat toiset paremmin huomioon ja tunnen heti olevani enemman kotona taalla. Vaikka torakat juoksevat kaduilla, niin silti en vaihtaisi tata Kiinaan. Kiinassa kukaan ei ottanut ketaan huomioon, ihmiset rakivat ihan minne sattuu, tonivat, etuilevat, huijaavat ja roskaavat. Kiina tuntui kokonaisuudessaan olevan yksi sikala ja elaintarha. Missaan en ole tormannyt niin epasiisteihin vessoihin ja juna-asemiin kuin Kiinassa. Lisaksi kiinalainen ruoka on ollut aikamoinen pettymys odotuksiinsa nahden. Vietnamilainen keittio sen sijaan vaikuttaa huomattavasti lupaavammalta. Voi toki olla, etta Kiinassa meilla on ollut vain huono tuuri ja taalla taas hyva tuuri. Nahtavaksi jaa.
Tama ehka kuulostaa taas teista saivartelulta, mutta melkein vaihtaisin kylla saata. Mita etelammaksi mennaan, sita kuumempi taalla on. Olo on kuin istuisi saunassa 24h. Keskiyollakin hiki valuu ihan valtoimenaan jopa Aarnella, joten voitte vain kuvitella milta mina naytan.
Isalle tiedoksi, etta suomeen tullaan 10.8. eli on tassa viela melkein kuukausi aikaa matkustaa. Katsotaan nyt mita Vietnam tarjoaa ja jos ei tarjoa oikein mitaan niin voi olla etta otetaan halvat lennot suoraan Thaimaaseen ja jatetaan Laos valiin.
Hong Kongissa oltiin siis ylimaaraiset 2 paivaa ennen kuin tultiin Vietnamiin. Saakin oli hyva, joten paastiin katsomaan cable car:lla ulkona olevaa jattilaisbuddhaa, joka jai viimeksi myrskyn takia nakematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti