Hanoissa on niin kuuma, etta hikoilen paivalla niin, etta hikipisarat valuvat reisia pitkin paivalla. Joka ikinen solu kropassa hikoilee. Katsottiin eilen yolla lampotilaa ja se naytti yolla +31 astetta, joten siita voi saada vahan kasitysta paivalampotiloista. Paivalla on siis aivan toivotonta yrittaa tehda mitaan jarkevaa. Mennaan seuraavaksi katsomaan joku elokuva keskustaan.
Huomattiin eilen, etta olimme olleet koko ajan Hanoin vanhassa kaupunginosassa, joten olimme saaneet aivan taysin vaaran kasityksen koko kaupungista. Meille ei oltu annettu kuin vanhan kaupungin kartta, joten luulimme etta Hanoi on tassa. Valtavan kuumuuden takia ei paasty kavelemaan kovinkaan pitkalle paivalla, joten ajateltiin etta on viisasta jatkaa matkaa koska koko kaupunki vaikuttaa olevan slummialuetta. Kadut haisevat ja torakat juoksevat. Eilen illalla kun kavelimme takaisin yopaikkaamme, huomasin taivaalla ihmeellista valketta ja paatimme seurata valoa katsomaan mita ihmetta oikein tapahtuu. Tama taivaallinen valo (ukkosmyrsky) vei meidat aivan uuteen, moderniin Hanoihin, jossa kaytettiin jopa liikennevaloja eika jalankulkijoiden tarvinnut kompastella autojen, moottoripyorien ja roskien seassa. Olimme allistyneita. Hanoi on sittenkin kaupunki! Vaikkakin nautin valtavasti vanhoista kaupungeista ja sokkeloisista kujista, ei se kuitenkaan tarkoita slummialuetta, jossa nyt olimme. Nyt lahdemme siis katsomaan milta Hanoin oikea keskusta meille tarjoaa.
Ostimme avoimen bussilipun Huen kaupunkiin ja siita jatkamme matkaa viela etelammaksi. Ihan Etela-Vietnamiin emme ajatelleet edes menna, vaan ylittaa rajan Vietnamin keskivaiheilla. Jannittaa vahan, miten rajan ylitys lopulta sujuu. Pitaa yrittaa tanaan etsia mahdollisimman paljon tietoa, ettemme tule taas huijatuiksi. Kaikista parasta on, kun itse jarjestaa kaiken mahdollisimman paljon etukateen ja varaa majoituksen, joka jarjestaa ilmaisen kuljetuksen bussiasemalta yopaikkaan. Olemme niin kyllastyneita siihen, etta kaikki yrittavat vain kusettaa joka ikisessa paikassa.
Eilinen paiva meni pilalle siina, kun Aarne huomasi etta joku oli varastanut matkalaukun sivutaskusta pilkottavan, Japanista ostetun hienon bambukepin. Emme olisi koskaan uskoneet, etta niinkin halpa kapine kuin bambukeppi kelpaa varastettavaksi. Kuitenkin kun yritimme ostaa taalta tilalle vastaavaa, ymmarsimme mista on kyse. Taalla ei nimittain saa mistaan niin hyvalaatuista bambua, kuin mika Japanista ostettu oli. Vihreaa tuoretta ja vahvaa bambua ei yksinkertaisesti myyda missaan. Jos bambu on vihreaa niin se on maalattu. Vaikea ymmartaa tata varastelun ja huijaamisen kulttuuria, vaikka olisi miten koyha ihminen tahansa. Emme mekaan Aarnen kanssa mitaan rikkaita olla, eika se silti tee meista varkaita ja huijareita.
Ensi yo menee siis bussissa ja aamulla ollaan perilla Huessa. Terveisia Suomeen, pakastinta on KOVA ikava!
Huomattiin eilen, etta olimme olleet koko ajan Hanoin vanhassa kaupunginosassa, joten olimme saaneet aivan taysin vaaran kasityksen koko kaupungista. Meille ei oltu annettu kuin vanhan kaupungin kartta, joten luulimme etta Hanoi on tassa. Valtavan kuumuuden takia ei paasty kavelemaan kovinkaan pitkalle paivalla, joten ajateltiin etta on viisasta jatkaa matkaa koska koko kaupunki vaikuttaa olevan slummialuetta. Kadut haisevat ja torakat juoksevat. Eilen illalla kun kavelimme takaisin yopaikkaamme, huomasin taivaalla ihmeellista valketta ja paatimme seurata valoa katsomaan mita ihmetta oikein tapahtuu. Tama taivaallinen valo (ukkosmyrsky) vei meidat aivan uuteen, moderniin Hanoihin, jossa kaytettiin jopa liikennevaloja eika jalankulkijoiden tarvinnut kompastella autojen, moottoripyorien ja roskien seassa. Olimme allistyneita. Hanoi on sittenkin kaupunki! Vaikkakin nautin valtavasti vanhoista kaupungeista ja sokkeloisista kujista, ei se kuitenkaan tarkoita slummialuetta, jossa nyt olimme. Nyt lahdemme siis katsomaan milta Hanoin oikea keskusta meille tarjoaa.
Ostimme avoimen bussilipun Huen kaupunkiin ja siita jatkamme matkaa viela etelammaksi. Ihan Etela-Vietnamiin emme ajatelleet edes menna, vaan ylittaa rajan Vietnamin keskivaiheilla. Jannittaa vahan, miten rajan ylitys lopulta sujuu. Pitaa yrittaa tanaan etsia mahdollisimman paljon tietoa, ettemme tule taas huijatuiksi. Kaikista parasta on, kun itse jarjestaa kaiken mahdollisimman paljon etukateen ja varaa majoituksen, joka jarjestaa ilmaisen kuljetuksen bussiasemalta yopaikkaan. Olemme niin kyllastyneita siihen, etta kaikki yrittavat vain kusettaa joka ikisessa paikassa.
Eilinen paiva meni pilalle siina, kun Aarne huomasi etta joku oli varastanut matkalaukun sivutaskusta pilkottavan, Japanista ostetun hienon bambukepin. Emme olisi koskaan uskoneet, etta niinkin halpa kapine kuin bambukeppi kelpaa varastettavaksi. Kuitenkin kun yritimme ostaa taalta tilalle vastaavaa, ymmarsimme mista on kyse. Taalla ei nimittain saa mistaan niin hyvalaatuista bambua, kuin mika Japanista ostettu oli. Vihreaa tuoretta ja vahvaa bambua ei yksinkertaisesti myyda missaan. Jos bambu on vihreaa niin se on maalattu. Vaikea ymmartaa tata varastelun ja huijaamisen kulttuuria, vaikka olisi miten koyha ihminen tahansa. Emme mekaan Aarnen kanssa mitaan rikkaita olla, eika se silti tee meista varkaita ja huijareita.
Ensi yo menee siis bussissa ja aamulla ollaan perilla Huessa. Terveisia Suomeen, pakastinta on KOVA ikava!
2 kommenttia:
Hei! Jopa teillä on kuuma siellä ja voin kuvitella tilanteen, kun talsitte siellä tungoksessa. Yrittäkää kestää, meillä taas on täällä satanut melkein joka päivä.
Kuulema kuuma suihku auttaa hikoilussa, vaikea kyllä kuvitella.
Hyvää matkaa teille eteenpäin!
Ajattelin että kyllä taitaa olla parasta koti suomen ilmasto. Ei tarvitse yöllä hikoilla kuumuudessa,viime yönä tais olla lämmintä +8,joten oli mukava täkin alla nukkua mökillä.Ei minusta olisi semmosessa helteessä olemaan kuin mikä siellä on.Tosin sataa ei tarvitses jokaikinen päivä. Eilen illalla oli lupaava auringonpaiste,
mutta yön aikana joku varasti valoilmiön taivaalta. Toivottavasti varkaat jättävät teidät rauhaan ja varokaa niitä kapinallisia jotka kidnappaavat länsimaalaisia,meiltä ei taida löytyy semmosia lunnasrahoja mitä ne vaativat kaapatuista. Hyvää jatkoa vaan: terveisin Sirpa
Lähetä kommentti