Rakkaat lukijani, herasin varta vasten kirjoittamaan tata blogia, koska en tieda koska paasen seuraavan kerran koneelle. Aakkoset eivat luonnollisesti toimi, joten alkaa saikahtako. En oikein tieda mista aloittaisin joten ehkapa kaivan matkapaivakirjani esiin. Pitkaa juttua tuskin ehdin kirjoittaa,koska nappaimisto haluaa kirjoittaa valiin valttamatta japania ja joudun pyyhkimaan puolet.
Melkein kaikki unohtivat jotakin, kun l:hdettiin suomesta. Tosin min: olin ainut, joka unohti jotakin tarkeaa kotiin - eli sen rokotuskortin. Ossi unohti tyoavaimensa kaulaan, joten joutuu kantamaan niita koko matkan mukanaan. Aarne unohti Japanin opaskirjan koneen ruumaan, kun olisi ollut aikaa lukea sita lentokoneessa.
Lahtoselviyksessa ei oikein tajunnut minne on oikeastaan lahdossa, joten ehkapa siita johtui se alyton kohellus lentokentalla. Lisaksi epavarmuutta oli siita, kuinka neste maaritellaan. Onko huulirasva nestetta, enta ripsivari? Ossi intoutui lunastamaan matkalipun lentokentan automaatista, josta koitui sitten vaikeuksia, koska istumapaikka oli siirtynyt meista muista erilleen. Joka tapauksessa koneeseen paastiin.
Lentokoneessa tarjoiltava ruoka oli teriakikanaa, riisia, vihreaa nuudelia soijakastikkeela, raastetta, punaviinia ja jalkiruoaksi palanen marjapiirakkaa. Oikein maittavaa - tosin voimakkaisiin mausteisiin tottuneena hieman laimeaa.
Aamu valkeni Mongolian ylla - tosin maisemia emme nahneet pilvien ylla. Oli vaan hurja katsoa, etta ollaan jo niin pitkalla. Lisaksi istumapaikkamme olivat keskella konetta, emme siis saaneet istumapaikkoja. Oli vaikea k:sittaa, kuinka lentokone voi pysya ilmassa.Enaa ei mahtaisi mitaan sille, etta jotakin on jaanyt kotiin. Silmat turvonneina ja punaisina herasimme uuteen paivaan, koska onnistuin nukkumaan vain pinnallisesti koneessa. Penkkia ei aanut tarpeeksi alas jotta nukkuminen olisi ollut antoisaa. Aamiaiseksi koneessa tarjottiin mehu, jogurtti, sampyla, kahvi ja pinaatti-juustolettu paprikalla.
31.5. 2008 OSAKA ja TOKIO
Lennon vaihto oli Osakassa ja paasimme tutustumaan Japanilaiseen turvallisuustarkastukseen. Vikailijalle piti jattaa sahkoiset sormenjaljet ja kone otti samalla valokuvan. Osakan turisti-infosta varattiin ystavallisen nuoren naisen avulla kaksi yota japanise style ryokanista Tokiosta, joten ei tarvinnut enaa jannittaa onko huoneita missaan vapaana. Osakan lentokentalla oli lukuisia pienia kauppoja jotka olivat pullollaan japanilaisia, kauniisti paketoituja makeisia ja muita tuotteita. Lisaksi ravintoloiden edustalla oli muovista tehtyja esimerkkiruoka-annoksia, jotka olivat uskomattoman taidokkaasti tehtyja. Kaikki ruoka naytti niisa tasmalleen silta, milta annos naytti luonnossa. Lisaksi japanilainen estetiikka ja asettelun taito tuli hyvin esiin ja kaikki ruoat nayttivat houkuttelevilta. Tassa asiassa meilla suomalaisilla olisi paljon oppimista. Voin vain kuvitella mita japanilainen ajattelee saadessaan suomaaista perinneruokaa lautaselleen. Osakan vessoissa oli heti hieman eroa suomalaiseen versioon, koska siella oli eri hana saippuavaahdolle, jonka vieressa oli normaali vesihana. Jain kiinni turvatarkastukseen siirryttaessa Tokion koneeseen, koska unohdin metallilompakon vyotaron rahavyohon, minka seurauksena paasin perusteelliseen tarkastukseen ja japanilaisten epavarmojen katseiden alle. Tilanteesta kuitenkin selvittiin. Ossi osti viela konetta odotellessa limppariautomaatista ihmeellisen n:koisen fantatolkin, joka heratti kummastusta siita, ettei sita saanut juotua ensin millaan. Lopulta kavi ilmi, etta tolkissa oli hyytelomaista limpparia, joka maultaan kylla vastasi suomalaista versiota, mutta koostumus oli varsin omituinen. Myohemmin huomasimme Tokiossa, etta hyytelot taitavat kuulua japanilaisten fiksaatioihin.
TOKIO 31.5.2008
Yritettiin heti lentokentalle paastyamme aktivoida Japan rail passit, eli junaliput, joilla saa matkustaa viikon maksutta melkein missa tahansa junassa. meita ohjattiin luukulta toiselle eika kukaan tuntunut tietavan mistaan mitaan ja epatoivo alkoi iskea, koska meilla oli aika vahan aikaa siirtya yopaikkaan sovittuun aikaan. Kun lopulta saimme junapassit vaihdettua viralliseen versioon, kavi ilmi, ettei lippu suinkaan kay kaikissa julkisissa kulkuvalineissa kaupunkien sisalla. Itse asiassa kaupungin sisaiseen liikkumiseen lippu on lahes hyodyton, mika onkin suurta noottia junapassin hehkutusta vastaan. Mainoksissa annettiin ymmartaa, etta voi vain hypata junaan kuin junaan ja matkustaa vaivattomasti. Paskan marjat. Mita pidempaan olimme Tokiossa olleet, sita enemman saimme huomata kuinka monta eri juna- ja metroyhtiota Tokiossa on ja kuinka harvassa junapassiin kelpaavat kulkuvalineet ovat. Liikkuminen metrolla ei ole mitaan ilmaista touhua, jos joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Yksi matka maksaa eurosta kahteen euroon. Lisaksi vei hirvittavan kauan, ennen kuin opimme kuinka metroa voi vaihtaa ilman etta joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Huomasimme myos, etta paivassa metroasemilla turaamiseen menee vahintaan 2 tuntia, koska eksyminen on lahes vaistamatonta. Tokio on niin valtavan suuri kaupunki, etta siella jaetaan juna-asemilla erikseen juna-asemien karttoja, joista pitaisi ottaa selvaa minne menna. tahan mennessa kokemukset ovat olleet huonoja. Perille olemme aina lopulta loytaneet, mutta aikaa on tuhraantunut valtavasti.
Japanilainen ryokan eli majatalo osoittautui aivan loistavaksi vaihtoehdoksi yopymiselle. Meilla oli 4 hengen huone omalla kylvylla ja huoneessa oli futon-patjat, teeta, kylpyamme, parveke, tv, jaakaappi, japanilaistyylinen aamutakki vyolla ja hernepussityynyt. Yhdelta hengelta yo maksoi noin 21e, eli aika edullinen loyto Japanissa, joka liikkuu hintatasoltaan vain vahan Suomen alla, vaikkakin ruoka on adullisempaa.
Olimme todella uupuneita p::styamme yopakkaan, joten paatimme, ettemme enaa yrita menna mihinkaan nahtavyyteen, vaan kierramme lahialueella, syomme hyvin ja otamme rennosti huoneessa kylpien. Kaikki japanilaise kayttavat lapinakyvaa sateenvarjoa, joten minunkin piti saada omani. Ostin sellaisen laheisesta elintarvikekaupasta. Kaupan edustalla oli erillinen sateenvarjoteline, johon varjon pystyi jatamaan parkkiin liikkeessa asioidessaan. Samanlaisia parkkeja loytyi lahes kaikkien kauppojen edustoilta. Lisaksi kauppakeskusten edustalla oli laite, joka laittoi maran sateenvarjon paalle muovisuojuksen, jolloin liikkeeseen astuttuaan marka varjo ei tiputtanut vetta jatkuvasti lattialle. Katevaa. Viela ennen nukkumaanmenoamme pistaydyimme japanilaisessa pelihallissa, jossa kaikki pelasivat omituisilla teraskuulilla kaikenlaisia peleja. Pelihallissa oli jarkytava meteli. Laitan tahan liitteksi videopatkan paikasta, mikali vain onnistun.
Melkein kaikki unohtivat jotakin, kun l:hdettiin suomesta. Tosin min: olin ainut, joka unohti jotakin tarkeaa kotiin - eli sen rokotuskortin. Ossi unohti tyoavaimensa kaulaan, joten joutuu kantamaan niita koko matkan mukanaan. Aarne unohti Japanin opaskirjan koneen ruumaan, kun olisi ollut aikaa lukea sita lentokoneessa.
Lahtoselviyksessa ei oikein tajunnut minne on oikeastaan lahdossa, joten ehkapa siita johtui se alyton kohellus lentokentalla. Lisaksi epavarmuutta oli siita, kuinka neste maaritellaan. Onko huulirasva nestetta, enta ripsivari? Ossi intoutui lunastamaan matkalipun lentokentan automaatista, josta koitui sitten vaikeuksia, koska istumapaikka oli siirtynyt meista muista erilleen. Joka tapauksessa koneeseen paastiin.
Lentokoneessa tarjoiltava ruoka oli teriakikanaa, riisia, vihreaa nuudelia soijakastikkeela, raastetta, punaviinia ja jalkiruoaksi palanen marjapiirakkaa. Oikein maittavaa - tosin voimakkaisiin mausteisiin tottuneena hieman laimeaa.
Aamu valkeni Mongolian ylla - tosin maisemia emme nahneet pilvien ylla. Oli vaan hurja katsoa, etta ollaan jo niin pitkalla. Lisaksi istumapaikkamme olivat keskella konetta, emme siis saaneet istumapaikkoja. Oli vaikea k:sittaa, kuinka lentokone voi pysya ilmassa.Enaa ei mahtaisi mitaan sille, etta jotakin on jaanyt kotiin. Silmat turvonneina ja punaisina herasimme uuteen paivaan, koska onnistuin nukkumaan vain pinnallisesti koneessa. Penkkia ei aanut tarpeeksi alas jotta nukkuminen olisi ollut antoisaa. Aamiaiseksi koneessa tarjottiin mehu, jogurtti, sampyla, kahvi ja pinaatti-juustolettu paprikalla.
31.5. 2008 OSAKA ja TOKIO
Lennon vaihto oli Osakassa ja paasimme tutustumaan Japanilaiseen turvallisuustarkastukseen. Vikailijalle piti jattaa sahkoiset sormenjaljet ja kone otti samalla valokuvan. Osakan turisti-infosta varattiin ystavallisen nuoren naisen avulla kaksi yota japanise style ryokanista Tokiosta, joten ei tarvinnut enaa jannittaa onko huoneita missaan vapaana. Osakan lentokentalla oli lukuisia pienia kauppoja jotka olivat pullollaan japanilaisia, kauniisti paketoituja makeisia ja muita tuotteita. Lisaksi ravintoloiden edustalla oli muovista tehtyja esimerkkiruoka-annoksia, jotka olivat uskomattoman taidokkaasti tehtyja. Kaikki ruoka naytti niisa tasmalleen silta, milta annos naytti luonnossa. Lisaksi japanilainen estetiikka ja asettelun taito tuli hyvin esiin ja kaikki ruoat nayttivat houkuttelevilta. Tassa asiassa meilla suomalaisilla olisi paljon oppimista. Voin vain kuvitella mita japanilainen ajattelee saadessaan suomaaista perinneruokaa lautaselleen. Osakan vessoissa oli heti hieman eroa suomalaiseen versioon, koska siella oli eri hana saippuavaahdolle, jonka vieressa oli normaali vesihana. Jain kiinni turvatarkastukseen siirryttaessa Tokion koneeseen, koska unohdin metallilompakon vyotaron rahavyohon, minka seurauksena paasin perusteelliseen tarkastukseen ja japanilaisten epavarmojen katseiden alle. Tilanteesta kuitenkin selvittiin. Ossi osti viela konetta odotellessa limppariautomaatista ihmeellisen n:koisen fantatolkin, joka heratti kummastusta siita, ettei sita saanut juotua ensin millaan. Lopulta kavi ilmi, etta tolkissa oli hyytelomaista limpparia, joka maultaan kylla vastasi suomalaista versiota, mutta koostumus oli varsin omituinen. Myohemmin huomasimme Tokiossa, etta hyytelot taitavat kuulua japanilaisten fiksaatioihin.
TOKIO 31.5.2008
Yritettiin heti lentokentalle paastyamme aktivoida Japan rail passit, eli junaliput, joilla saa matkustaa viikon maksutta melkein missa tahansa junassa. meita ohjattiin luukulta toiselle eika kukaan tuntunut tietavan mistaan mitaan ja epatoivo alkoi iskea, koska meilla oli aika vahan aikaa siirtya yopaikkaan sovittuun aikaan. Kun lopulta saimme junapassit vaihdettua viralliseen versioon, kavi ilmi, ettei lippu suinkaan kay kaikissa julkisissa kulkuvalineissa kaupunkien sisalla. Itse asiassa kaupungin sisaiseen liikkumiseen lippu on lahes hyodyton, mika onkin suurta noottia junapassin hehkutusta vastaan. Mainoksissa annettiin ymmartaa, etta voi vain hypata junaan kuin junaan ja matkustaa vaivattomasti. Paskan marjat. Mita pidempaan olimme Tokiossa olleet, sita enemman saimme huomata kuinka monta eri juna- ja metroyhtiota Tokiossa on ja kuinka harvassa junapassiin kelpaavat kulkuvalineet ovat. Liikkuminen metrolla ei ole mitaan ilmaista touhua, jos joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Yksi matka maksaa eurosta kahteen euroon. Lisaksi vei hirvittavan kauan, ennen kuin opimme kuinka metroa voi vaihtaa ilman etta joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Huomasimme myos, etta paivassa metroasemilla turaamiseen menee vahintaan 2 tuntia, koska eksyminen on lahes vaistamatonta. Tokio on niin valtavan suuri kaupunki, etta siella jaetaan juna-asemilla erikseen juna-asemien karttoja, joista pitaisi ottaa selvaa minne menna. tahan mennessa kokemukset ovat olleet huonoja. Perille olemme aina lopulta loytaneet, mutta aikaa on tuhraantunut valtavasti.
Japanilainen ryokan eli majatalo osoittautui aivan loistavaksi vaihtoehdoksi yopymiselle. Meilla oli 4 hengen huone omalla kylvylla ja huoneessa oli futon-patjat, teeta, kylpyamme, parveke, tv, jaakaappi, japanilaistyylinen aamutakki vyolla ja hernepussityynyt. Yhdelta hengelta yo maksoi noin 21e, eli aika edullinen loyto Japanissa, joka liikkuu hintatasoltaan vain vahan Suomen alla, vaikkakin ruoka on adullisempaa.
Olimme todella uupuneita p::styamme yopakkaan, joten paatimme, ettemme enaa yrita menna mihinkaan nahtavyyteen, vaan kierramme lahialueella, syomme hyvin ja otamme rennosti huoneessa kylpien. Kaikki japanilaise kayttavat lapinakyvaa sateenvarjoa, joten minunkin piti saada omani. Ostin sellaisen laheisesta elintarvikekaupasta. Kaupan edustalla oli erillinen sateenvarjoteline, johon varjon pystyi jatamaan parkkiin liikkeessa asioidessaan. Samanlaisia parkkeja loytyi lahes kaikkien kauppojen edustoilta. Lisaksi kauppakeskusten edustalla oli laite, joka laittoi maran sateenvarjon paalle muovisuojuksen, jolloin liikkeeseen astuttuaan marka varjo ei tiputtanut vetta jatkuvasti lattialle. Katevaa. Viela ennen nukkumaanmenoamme pistaydyimme japanilaisessa pelihallissa, jossa kaikki pelasivat omituisilla teraskuulilla kaikenlaisia peleja. Pelihallissa oli jarkytava meteli. Laitan tahan liitteksi videopatkan paikasta, mikali vain onnistun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti