Thaimaa on kulinaristinen elamys

On jaanyt kirjoittamatta blogia taas, kun ollaan oltu hotelleissa, joissa ei oo ollut ilmaista nettia, joten takana onkin lyhyt pyrahdys Laosissa ja talla hetkella ollaan jo Thaimaassa ja tarkemmin Bangkokissa. Alkaa matka vasyttaa siina maarin, ettei enaa oikein jaksa nahtavyyksia katsella, vaan haluaa olla ihan rauhassa ja nauttia vaan olostaan. Sen takia ollaankin otettu nyt hyvat hotellit loppumatkalle. Nyt ollaan 4 tahden hotellissa, jossa on loistava aamiainen. Katja ja Teemu ovat talla hetkella myos Bangkokissa samassa hotellissa ja tanaan juhlistetaan Katjan synttareita. Nyt ei oikein jaksa keskittya mihinkaan kirjoittamiseen, vaikka tapahtumia olisi vaikka kuinka. On liikaa metelia ymparilla ja tuuletin puhaltaa niin kylmaa ilmaa suoraan kaulaan, etta tarisen kylmasta.

Sen verran ollaan paatetty, etta bussimatkustaminen riittaa ja tulevat matkat liikutaan junalla. Valitettavasti 1.luokka on junasta jo taynna, joten joudutaan matkustamaan 2.luokassa. Oltaisiin menty lentamalla, mutta lennot ovat myos taynna, joten junaan on tyytyminen. Lentamalla olisi saastanyt seka aikaa etta hermoja, mutta eipa sille mahda mitaan. Vientianesta ostettiin sankypaikat bussista, mutta paikan paalla kavi ilmi, ettei mitaan nukkumapaikkoja ole koko bussissa, joten se oli viimeinen pisara bussien suhteen. Nukkuminen ahtaassa penkissa istumalla on jotakin, josta olen saanut aivan tarpeekseni, koska aamulla on ihan kuollut vasymyksesta eika sitten jaksa tehda enaa mitaan.

Kirjoitan myohemmin lisaa, kun olen jossakin sellaisessa paikassa, jossa ei vilustu. Nyt syomaan! Thaimaassa saa vihdoin ja viimein aivan loistavaa ruokaa ja Kiinan polvilumpiokana alkaa olla mielessa vain kaukainen painajainen.

Vaateostoksia Hoi Anissa

Ollaan talla hetkella 4 tahden hotellissa, jossa jokainen hotellihuone on oma asuntonsa. Takapihalle avautuu nakyma joelta, jota reunustavat palmupuut ja kukat. Vastakkaisella rannalla pojat pelaavat kartiomallinen olkihattu paassaan jalkapalloa. Sanky on pehmea, kylpyhuone on tilava ja kaunis, ilmastointi toimii moitteettomasti, sahkot eivat mene poikki niin kuin Huessa ja aamiainen on loistava. Eipa siis mitaan pahaa sanottavaa. Ollaan heratty aamiaiselle heti seitseman jalkeen aamulla (kylla, mina todellakin olen herannyt nain aikaisin aamiaiselle!) ja menty sen jalkeen uimaan hotellin uima-altaalle, kun ei ole viela liian kuuma ja aurinko ei paista lasersateen lailla. Hyvin on saanut akkuja ladattua, koska huomenna odottaa taas rankka bussimatka Laosin paakaupunkiin Vientianeen. Matka kestaa yli 20 tuntia eika bussissa ole makuupaikkoja. Ainut huono puoli taalla ollessa on ollut se, etta onnistuin saamaan vatsan sekaisin, joten apteekista piti hakea antibiootteja ja soittaa suomalaiselle laakarille ja viestittaa siskolle ohjeita annostuksesta. Nyt on jo vahan parempi olo, tosin mahassa on jatkuva henkien taistelu kaynnissa hyvan ja pahan valilla. Viela en oikein ota selvaa kumpi voittaa. Toivon kovasti ettei maha ala temppuilemaan bussimatkan aikana, koska joka paikassa on varoiteltu sita ettei bussi pysahdy koko matkan aikana kuin pari kertaa. En voi kasittaa miten paikalliset pitavat rakkonsa niin hyvin. Onneksi tuli ostettua Suomesta ureapussi mukaan.

Hoi Anissa on yli 300 raatalia, mika tekee tasta kaupungista aika erikoislaatuisen. Minka tahansa vaatteen saa mittatilaustyona tehtyna vuorokaudessa. Itse sorruin ostamaan kaksi villakangastakkia, jotka kayn noutamassa huomenna. Mallit ovat sellaisia, joita ei Suomesta tule koskaan loytymaan! Aarnekin loysi itselleen hienon, tummanharmaan syystakin. Hinnat taalla ovat murto-osa Suomen vastaavista hinnoista. Taalla tehdaan kasityona vaatteet suomalaisen vaatturin yhden tunnin taksalla. Vaikka vaatteet silti aika paljon syovat kireaa matkabudjettia, ei voinut kieltaytya ostamasta. Jos aikaa olisi ollut enemman, niin luultavasti teettaisin itselleni vaikka mita lisaa. Taalla annetaan liikkeessa kateen jonkun muotilehden katalogi ja pyydetaan valitsemaan sielta mieleinen malli ja vaatturit tekevat kuvan perusteella asiakkaalle samanlaisen. Aika uskomatonta! Jep - onhan se plagiontia mita pahimmassa maarin, mutta kertoo myos siita kuinka taitavia ammattilaisia taalla on. Jopa kengat tehdaan kasityona alusta loppuun ja taalta olisikin saanut mitka tahansa kengat, kun vaan kuvastosta olisi valinnut. Kengan tekeminen onnistuisi myos itse piirretyn kuvan perusteella ja ilmeisesti kenkia voisi tilata myos ulkomaille lahetettyina. Tama laittaakin miettimaan, pitaisiko kenkaliikkeeseen antaa jalkojen mitat ja lahettaa joku huikea kenkaluonnos myohemmin, joka sitten tulisi toteutettuna postissa minulle. Suomessa kasintehdyt kengat maksavat luultavasti noin 2000 euroa (ainakin markka-aikana hinta lahti 8000 markasta ylospain Helsingin hinnoilla), mutta taalla ne tehtaisiin muutamalla kymmenella dollarilla.

Huvittava piirre taalla on se, etta melkein jokainen liike mainostaa omina malleinaan samoja malleja, mita viereisesta kaupasta loytyy. Plagiointi on taalla aika haikailematonta ja on taysin mahdotonta sanoa kenen alkuperainen malli nyt on sitten kopioitu joka puolelle kaupunkia. Voi olla ettei malli ole alunperin kenenkaan paikallisen, vaan sekin on plagiaatti jonkun muun suunnittelijan tuotteesta. Kilpailu on kovaa ja jokainen haluaa saada vaatteensa myytya, joten jokainen valehtelee pain naamaa. Suomessa kenellakaan ei olisi varaa lahtea polkemaan hintoja talla tavalla. Tosin yleinen elintasokin on eri luokkaa kuin taalla. Keskustelimme juuri eilen paikallisen kaupanpitajan kanssa, kun han ihmetteli miten me pystyimme pitamaan niin pitkan loman. Han ei kuulemma toiltaan paase koskaan minnekaan ja vaikka seka han, etta hanen miehensa tekevat toita joka paiva, silti mies tienaa vuodessa vain 1000 dollaria. Haen tuntui olevan vaikea uskoa, etta me olemme Aarnen kanssa niita pienituloisia Suomessa. Ymmarran kylla miksi.

Seuraavan kerran raportoin Laosista parin paivan paasta. Kuvia on taas aivan mahdotonta yrittaa laittaa nailla yhteyksilla, joten sekin siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Kuulemisiin!

Vietnamin liikenteesta

Pakko on vahan kertoa tasta Vietnamin liikenteesta ja elamanmenosta yleensa. Nyt odottelen tassa, etta kone lataa kuvaa seuraavaan kolumniin, joten on mukavasti aikaa kirjoitella eika ole viela niin myoha, etta henkilokunta alkaisi nukkumaan.

Vietnamin liikenne on yhta kaaosta. Autoja on aika vahan, mutta mopoja ja polkypyoria sitakin enemman. Ollessamme Hanoin vanhassa kaupungissa, jalkakaytavat olivat niin ahtaita, ettei niilla sopinut kavelemaan laisinkaan, vaan jalankulkijat puikkelehtivat henkensa kaupalla autotiella autojen valissa. Kaikista huvittavinta vietnamilaisessa liikennekulttuurissa on se, etta jokainen soittaa torvea ihan jatkuvasti. Aluksi se oli aika hammentavaa ja rasittavaa, mutta aika pian huomasi, etta taalla se on vain tapana sanoa, etta taalta tullaan. Monesti liikennesaantoja ei ole kaytannossa laisinkaan, vaan autoto ja pyorat puikkelehtivat ihan missa sattuu, ohittelevat molemmin puolin ja ajavat pain punaisia. Nyrkkisaantona onkin, etta bussit ja rekat eivat vaista liikenteessa ketaan, mopot ja polkypyorat vaistavat busseja ja jalankulkijat vaistavat kaikkia. Vastoin kaikkia odotuksia ja pelkoja, kukaan ei kuitenkaan kaahaa tai aja vaarallisesti, mika tekee kadulla kavelemisen yllattavan turvalliseksi olosuhteisiin nahden. Kukaan ei myoskaan hermostu liikenteessa, niin kuin Suomessa monesti kay. Suomalainen kayttaa torvea vain aaritilanteissa - eli silloin kun pinna on jo palanut. Taalla ajetaan torvi pohjassa ja kun kaantyy katsomaan ajaako joku paalle, vastassa on vain hymyilevat kasvot ja iloinen tervehdys nyrkinpuimisen sijaan. Taalla ei kukaan kayta vilkkua, mika olisi Suomessa taysin poyristyttavaa. Suomessa vittuillaan niille mersukuskeille, jotka kokevat olevansa etuoikeutettuja ja olemaan kayttamatta. Kylla suomalaisella parkkipirkolla menisi sormi suuhun oikein kunnolla, kun paasisi Vietnamin peltilehmia paimentamaan. Taalla ei parkkipirkkoja eika liikennepoliiseja nay missaan. Poliisit seuraavat liikennetta ihan rauhallisesti, kun itse katsoo vilinaa suu pyoreana.

Taksikuskit ne vasta veijareita ovat. Ainakin yksi asia ollaan tassa matkan aikana opittu: mita enemman joku tulee jotakin tyrkyttamaan, sita todennakoisimmin kyseessa on huijaus. Sama patee myos takseihin. Mittaria kayttavat taksit pitaa tietaa, ettei tule huijatuksi. Myos pitaa tietaa mika on oikea tahti mittarin raksuttamiseen. Aasiassa joka ikinen ihminen huijaa jos se vain on jotenkin mahdollista.

Eilen ostin pienelta pojalta 7 korttia 3 dollarilla, koska en yksinkertaisesti voinut olla ostamatta. Poika tyonsi kateeni lapun, jossa luki etta hanella on 5 sisarusta ja perhe on hyvin koyha ja hanen pitaa tehda toita etta saa hankittua rahaa perheelleen ja etta han jatkaisi mielellaan koulunkayntia. Lapun luettuani ja poikaa katsottuani olin vakuuttunut: vaikka poika valehtelisikin, niin jotakin pitaa olla pielessa, kun han joutuu paivasta toiseen myymaan kortteja kaduilla. Lahella oli, etten alkanut itkemaan pojan edessa. Annoin hanelle ne 3 dollaria mitka han pyysi ja kiirehdin hotellihuoneeseen itkemaan. Sama poika on vaellellut kaduilla tanakin paivana siskonsa kanssa. Mieli tekisi vieda molemmat kunnolla syomaan. Valilla matkan aikana on tormannyt tilanteisiin, jotka ovat pysayttaneet ajattelemaan, miten hyvin itsella asiat ovatkaan. On ollut monia, joita todella haluaisi auttaa muttei oikein tieda miten muuten kuin antamalla rahaa. Hong Kongissa vanhat mummot seisoskelivat kyyryselkaisina ja resuisina kaduilla kerjaamassa paa alas painettuna. Sekin oli mielestani todella jarkyttavaa, etta vanha ihminen joutuu paivasta toiseen tienaamaan leipansa kerjaamalla, kun yhteiskunta ei pida omistaan huolta. Vaikka vanhustenhoito on Suomessakin osittain heikoilla kantimilla, on meilla sentaan jotakin. Koskaan en haluaisi, etta oma mummoni joutuisi kokemaan samaa.

Vietnamissa yhtena kulkuvalineena on cyklo. Cyklo on pehmustettu, etuvaunullinen polkupyora, jota polkee paikallinen, auringossa ihonsa paahtanut laiha mies ja han tarjoaa ylihinnoiteltua kierrosta kaupungilla. Kokeilimme sellaista Aarnen kanssa kun olimme ensin saaneet tingittya hinnan jokseenkin normaaliin. Tinkimisen tuloksena mies ei vienyt meita sinne minne lupasi ja tunnin ajelu typistyi noin 15 minuuttiin. Toisaalta kyydissa minua alkoi ahdistaa aika suunnattomasti, kun mietin kuinka tama koyha mies hikoilee selkani takana, kun mina istun lansimaalaisena kyydissa ja nautin tuulenvireesta kasvoillani. Jotenkin se asetelma oli niin absurdi, etten halua enaa kokea samaa. Ihan kuin kayttaisi orjatyovoimaa.

Huessa helletta piisaa

Nyt ollaan Huessa ja kuten perinteisesti Aasiassa, niin tallakaan kertaa hostellihomma ei mennyt ihan niin kuin piti alunperin menna. Kuultiin, etta hostelli onkin taysi ja yrittivat meille jotakin rupuhuonetta tyrkyttaa, vaikka oltiin maksettu nimenomaan kalliista huoneesta sen takia, kun Hanoin paassa ei muka ollut mitaan muuta tarjota. Ei tietenkaan suostuttu siihen, etta maksetaan enemman ja sit saadaan heikkotasoinen huone, joten ei otettu sita. No seuraavaksi meille luvattiin huone parvekkeella, mutta seuraavassa huoneessa sita ei ollut, mutta nyt alkoi jo siina maarin arsyttaa ja vasyttaa, etta tyydyttiin kohtaloomme ja jaatiin sinne. Alunperin meidan olisi pitanyt saada huone ihan toisesta hotellista kuin missa olemme.

Tanaan loysin kaupungilta pari todella kaunista vietnamilaista silkkipaitamekkoa, joita yritan olla pitamatta taalla kuumassa etteivat mene heti ihan pilalle. Jarkevinta olis varmaan laittaa menemaan postissa Suomeen.

Huominen paiva ollaan viela Huessa mutta sitten jatketaan matkaa Hue Aniin, jossa meille on varattu resort-paikka, eli sellanen hotelli jonka yhteydessa on oma ranta, uima-altaat, kuntosalit jne. Paasee sinne taas vahan rentoutumaan.

Hanoissa ei paasty kattomaan muuta kun Hulk, joka oli luonnollisesti yksi huonoimmista leffoista taas mita olen hetkeen katsonut. Harmi kun ei juuri silla hetkella ollut mitaan muuta tarjota. Hong Kongissa katsottu Wanted sen sijaan oli todella hyva, josta Aarnen kanssa molemmat tykattiin.

Hotellin virkailija nukkuu tuossa vieressani lattialla, joten en viitsi olla koneella pidempaan ja valvottaa hanta. Savon sanomien juttu pitaisi paasta kirjoittamaan jonnekin huomisen aikana. Vietnamin ajokulttuurissa riittaakin kirjoittamista.

Tanaan kohti Hueta

Hanoissa on niin kuuma, etta hikoilen paivalla niin, etta hikipisarat valuvat reisia pitkin paivalla. Joka ikinen solu kropassa hikoilee. Katsottiin eilen yolla lampotilaa ja se naytti yolla +31 astetta, joten siita voi saada vahan kasitysta paivalampotiloista. Paivalla on siis aivan toivotonta yrittaa tehda mitaan jarkevaa. Mennaan seuraavaksi katsomaan joku elokuva keskustaan.

Huomattiin eilen, etta olimme olleet koko ajan Hanoin vanhassa kaupunginosassa, joten olimme saaneet aivan taysin vaaran kasityksen koko kaupungista. Meille ei oltu annettu kuin vanhan kaupungin kartta, joten luulimme etta Hanoi on tassa. Valtavan kuumuuden takia ei paasty kavelemaan kovinkaan pitkalle paivalla, joten ajateltiin etta on viisasta jatkaa matkaa koska koko kaupunki vaikuttaa olevan slummialuetta. Kadut haisevat ja torakat juoksevat. Eilen illalla kun kavelimme takaisin yopaikkaamme, huomasin taivaalla ihmeellista valketta ja paatimme seurata valoa katsomaan mita ihmetta oikein tapahtuu. Tama taivaallinen valo (ukkosmyrsky) vei meidat aivan uuteen, moderniin Hanoihin, jossa kaytettiin jopa liikennevaloja eika jalankulkijoiden tarvinnut kompastella autojen, moottoripyorien ja roskien seassa. Olimme allistyneita. Hanoi on sittenkin kaupunki! Vaikkakin nautin valtavasti vanhoista kaupungeista ja sokkeloisista kujista, ei se kuitenkaan tarkoita slummialuetta, jossa nyt olimme. Nyt lahdemme siis katsomaan milta Hanoin oikea keskusta meille tarjoaa.

Ostimme avoimen bussilipun Huen kaupunkiin ja siita jatkamme matkaa viela etelammaksi. Ihan Etela-Vietnamiin emme ajatelleet edes menna, vaan ylittaa rajan Vietnamin keskivaiheilla. Jannittaa vahan, miten rajan ylitys lopulta sujuu. Pitaa yrittaa tanaan etsia mahdollisimman paljon tietoa, ettemme tule taas huijatuiksi. Kaikista parasta on, kun itse jarjestaa kaiken mahdollisimman paljon etukateen ja varaa majoituksen, joka jarjestaa ilmaisen kuljetuksen bussiasemalta yopaikkaan. Olemme niin kyllastyneita siihen, etta kaikki yrittavat vain kusettaa joka ikisessa paikassa.

Eilinen paiva meni pilalle siina, kun Aarne huomasi etta joku oli varastanut matkalaukun sivutaskusta pilkottavan, Japanista ostetun hienon bambukepin. Emme olisi koskaan uskoneet, etta niinkin halpa kapine kuin bambukeppi kelpaa varastettavaksi. Kuitenkin kun yritimme ostaa taalta tilalle vastaavaa, ymmarsimme mista on kyse. Taalla ei nimittain saa mistaan niin hyvalaatuista bambua, kuin mika Japanista ostettu oli. Vihreaa tuoretta ja vahvaa bambua ei yksinkertaisesti myyda missaan. Jos bambu on vihreaa niin se on maalattu. Vaikea ymmartaa tata varastelun ja huijaamisen kulttuuria, vaikka olisi miten koyha ihminen tahansa. Emme mekaan Aarnen kanssa mitaan rikkaita olla, eika se silti tee meista varkaita ja huijareita.

Ensi yo menee siis bussissa ja aamulla ollaan perilla Huessa. Terveisia Suomeen, pakastinta on KOVA ikava!

Hanoi - helteen ja sekasorron kaupunki

Ollaan nyt siis Vietnamissa, tarkemmin paakaupungissa Hanoissa. Takana on helvetillinen juna-bussimatka tanne, joka kesti yhteensa melkein vuorokauden. Junalla paastiin lahtemaan vasta lauantaina eli eilen, vaikka alunperin piti lahtea jo torstaina. Kaikki Vietnamiin menevat junat olivat kuitenkin taynna, joten siita viivytys. Lauantaillekaan ei ollut jaljella enaa kuin hard sleeper paikkoja, mika tarkoitti sita, etta nukuttiin kovilla kerrosssangyilla ilman mitaan intimiteettisuojaa. Kaytavalle ei ollut edes mitaan ovea minka olisi saanut lukkoon, joten kaikki matkustajat ravasivat siina koko yon, rakivat kulkiessaan eteen ja huusivat puhelimeen. Olisi pitanyt ostaa suoraan lentoliput, niin oltaisiin oltu parissa tunnissa perilla ja paasty nukkumaan hyvin ja kaymaan jopa suihkussa. Lentolippu kun ei loppujen lopuksi olisi tullut edes sen kalliimmaksi.

Oltiin hyvissa ajoin odottamassa junaa asemalla ja oltiin just saatu hyvat istumapaikat, kun tuli kiinaksi kuulutus (huom. ei tietenkaan englanniksi) ja kaikki matkustajat huokailivat ja alkoivat valua jonnekin kuka ties minnekin. Oltiin siina sitten ihan aiman kakena etta minnekas meidan pitaa menna ja kun kukaan ei vauvautunut meille mitaan ilmoittamaan, niin kavin kysymassa asiasta suoraan virkailijalta, joka huusi kaytavalla jotakin megafoniin. Aksyna han vaan viittoili meita toiseen suuntaan. Raivosta kihisten sitten tungettiin muiden sekaan ja kuin ihmeen kaupalla paastiin jopa oikeaan junaan muita seuraamalla.

Junan ruoka oli taas sita tavallista kiinalaista kanaa: luuta, nahkaa ja nuljua ja muutama sitkea lihasiivu valissa ja hieman kasviksia seassa. Kylla Kiinassa kaydessa osaa tarvostaa suomalaista kiinalaista ruokaa, sen taso on nimittain NIIN paljon parempi kuin originaalin version. En oikein edes kasita, miten kiinalaiset saavat niin nuljua kanaa tehtya. Vaikka koko kanan pilkkoisi osiin, niin kylla siina aina enemman lihaa on kuin luuta. No tama liha mita ollaan suurimmaksi osaksi Kiinassa syoty, on kuitenkin luuta, joka on luultavasti saatu jostakin teurastamolta ilmaiseksi ja sita sitten ravintolassa tarjoillaan lihana. Pekingissa oli hyvat ruoat, mutta sen jalkeen on ollut yhta pettymysta toisensa peraan.

Aamuyolla oltiin sitten Nanningissa eli Kiinan rajalla, josta uskallettiin ostaa pakettimatka bussilla suoraan Hanoihin. Hieman pelattiin ostaa matkaa, kun oltiin kuultu kauhutarinoita siita, miten jotkut matkustajat on jatetty oman onnensa nojaan rajalle eika siita julketusta eteenpain olekaan jarjestetty. Talla kertaa jopa meilla kavi hyva tuuri ja saatiin hyva ilmastoitu bussi, jossa tarjoiltiin vetta ja tolkkipapuja matkustajille ja huolehdittiin, etta kaikki ovat varmasti mukana.

Huonosti nukutun junayon jalkeen ei bussissa meinannut pysya millaan hereilla, mutta nukkuakaan ei oikein voinut, koska paata ei saanut lepoasentoon. Taman vuoksi pilkittiin bussissa vierekkain takapenkeilla ja herasin aina siihen kun paa retkahti viereisen ukon syliin. Vihdoin ja viimein Hanoissa meidat piiritti ryhma taksikuskeja, huijari-rahanvaihtajia ja hostellin sisaanheittajia, joten hiesta kauttaaltaan valuen lahdettiin yhden hostellin edustajan mukaan. Puhuin puhelimessa hostellin omistajan kanssa ja 2 hengen huone luvattiin jarjestaa. Kun paastiin perille ja oltiin maksettu hieman epailyttavat 2,5 dollaria/hlo taksista, kavikin ilmi etta hostelli oli taynna. huomautin hieman karkevaan savyyn omistajalle, etta taisin juuri puhua hetki sitten puhelimessa ja huone luvattiin silloin jarjestaa. Omistaja lupasi hoitaa huoneen toisesta hostellista ja selitti akillista huonekatoa vedoten laskutaitoonsa. No laskutaitoa ja asiakaspalvelua hanelta totisesti puuttui, mutta han jarjesti meille ihan ok huoneen suht edullisesta ja siistista hostellista, jonne paastiin vihdoin ja viimein perusteellisesti puhdistautumaan.

Kaytiin asken syomassa aivan loistavassa Amelie-tyylisessa, ranskalaishenkisessa ravintolassa, jossa oli taivaallista ruokaa ja hyvaa olutta. Penkkeina oli vanhan pyoratuolin nakoiset nahkaiset istuimet! Loydettiin siis heti ruokapaikka, minne kannattaa tulla huomenna uudestaan. Huomenna vaihdetaan hotellia hieman parempaan ja siita viela toiseen, joten testataan nyt eri paikkoja. Ostin toissapaivana Hong Kongista karryn, jolla saan vederrya rinkkaa perassa kaduilla, joka on osoittautunut aika hemmetin katevaksi ostokseksi. Aarne puolestaan kyllastyi rinkan raahaamiseen sen verran paljon, etta osti kokonaan uuden, pyorilla vedettavan matkalaukun ja rinkka roikkuu nyt tyhjanpanttina matkalaukun paalla. Enaa ei arsyta niin paljon kulkea helteessa, kun ei jalat mene muusiksi, niin kuin rinkan kanssa.

Kamerakaukku on muodostanut ihan oman biosfaarinsa ja tuottaa selassa ollessaan nykyaan niin jarkyttavan pahaa hajua, etta havettaa kulkea julkisissa liikennevalineissa, joissa pitaa riisua laukku pois. Ja vaikka laukkua ei ottaisikaan, niin silti selan ja laukun valista huokuu sen verran tuhti tuoksu, etta voin vain toivoa etta minua pidettaisiin kerjalaisena sen sijaan etta olisin vain laskenut epahuomiossa alleni. No ehkapa isa lainaa minulle matkan jalkeen ihmeellista ainetta, jonka pitaisi tappaa bakteerit kankaasta kuin kankaasta. Kaiken taman aivan jarkyttavan hikoilun tuloksena en enaa mahda biosfaarin kehittymiselle mitaan, voin vaan toivoa parasta ja pelata pahinta. Hyvana puolena asiassa voisi olla se, ettei kukaan tule ainakaan ryostamaan kun haisen pahemmalta kuin ryostajat itse. Haittapuolena on se, etta passeja kysytaan entista useammin.

Tunnelma Vietnamissa on kaikin puolin erilainen kuin Kiinassa. Ihmettelen kovasti sita, etta vaikka Vietnam on ehdottomasti koyhempi, niin silti taalla ihmiset ovat ystavallisia ja hymyilevat, neuvovat tieta, puhuvat paremmin englantia. Taalla ovat kadut todella huonossa kunnossa, liikennesaantoja ei yksinkertaisesti ole, jalkakaytavat on vallattu moottoripyorilla joten jalankulkija rukoilee henkensa puolesta kavellessaan autojen seassa. Silti ihmiset ottavat toiset paremmin huomioon ja tunnen heti olevani enemman kotona taalla. Vaikka torakat juoksevat kaduilla, niin silti en vaihtaisi tata Kiinaan. Kiinassa kukaan ei ottanut ketaan huomioon, ihmiset rakivat ihan minne sattuu, tonivat, etuilevat, huijaavat ja roskaavat. Kiina tuntui kokonaisuudessaan olevan yksi sikala ja elaintarha. Missaan en ole tormannyt niin epasiisteihin vessoihin ja juna-asemiin kuin Kiinassa. Lisaksi kiinalainen ruoka on ollut aikamoinen pettymys odotuksiinsa nahden. Vietnamilainen keittio sen sijaan vaikuttaa huomattavasti lupaavammalta. Voi toki olla, etta Kiinassa meilla on ollut vain huono tuuri ja taalla taas hyva tuuri. Nahtavaksi jaa.

Tama ehka kuulostaa taas teista saivartelulta, mutta melkein vaihtaisin kylla saata. Mita etelammaksi mennaan, sita kuumempi taalla on. Olo on kuin istuisi saunassa 24h. Keskiyollakin hiki valuu ihan valtoimenaan jopa Aarnella, joten voitte vain kuvitella milta mina naytan.

Isalle tiedoksi, etta suomeen tullaan 10.8. eli on tassa viela melkein kuukausi aikaa matkustaa. Katsotaan nyt mita Vietnam tarjoaa ja jos ei tarjoa oikein mitaan niin voi olla etta otetaan halvat lennot suoraan Thaimaaseen ja jatetaan Laos valiin.

Hong Kongissa oltiin siis ylimaaraiset 2 paivaa ennen kuin tultiin Vietnamiin. Saakin oli hyva, joten paastiin katsomaan cable car:lla ulkona olevaa jattilaisbuddhaa, joka jai viimeksi myrskyn takia nakematta.

Tanaan kohti Vietnamia

Eilen levattiin vaan rauhassa hotellissa, nukuttiin ja syotiin hyvin ja ma katselin taidedokkareita dvd-soittimella. Illalla kaytiin viela hotellin kylpylassa, kuntosalilla ja saunassa. Paasi pitkasta aikaa melkein suomalaiseen saunaan, siella oli kiuas ja kaikki. Tosin lampoa ei ollut juuri nimeksikaan, mutta hymyillen siella saunoi muistellen suomen kesaa. Ulos ei ole tehnyt mieli menna ollenkaan, koska siella on aivan jarkyttava helle huolimatta siita, etta sataa ja on pilvista. Voin vain kuvitella mita se olisi auringon paistaessa.

Tanaan lahdetaan kohti Vietnamia ja edessa on luultavasti 2 paivaan matkustaminen taas rinkan kanssa. Mita pidemmalle matka etenee, sita hitaammin me liikutaan. Yritetaan molemmat minimoida tuo rinkan kanssa ravaaminen ja keskittya mieluummin yhdessa paikassa olemiseen. Mulla kun on nyt tapotayden rinkan lisaksi kamerareppu ja paivareppu, joten joka puolella kehoa on kantamuksia aina kun lahdetaan liikkeelle. Hikoilen niin jumalattoman paljon noiden reppujen kanssa, etta liikkuminen on yhta tuskaa.

Skyjump taisi jaada valiin, koska taalla on satanut pari paivaa vetta kaatamalla, eika hyppyja tassa saassa edes luultavasti tehda. Toisaalta se ei harmita niin paljon, kun katsoin visatilia ja tajusin etta budjetti oli ylittynyt jopa enemman kuin mita koskaan osasin kuvitella. Yllatyksena budjetin ylittyminen ei toki tullut, koska ollaan nukuttu omassa huoneessa ja syoty suhteellisen hyvin, joten niihin jo on mennyt enemman rahaa kuin mita alunperin paivalle oli laskettu. Kuitenkaan mitaan okyelamaa ei olla vietetty. Budjettiin ei oltu laskettu mitaan matkoja maiden valilla, ei metrolippuja eika oltu otettu selvaa miten kallista esimerkiksi Japanissa ja Koreassa oli, joten budjetti on ylittynyt jo ihan senkin takia. Olisi siis kannattanut ottaa paremmin selvaa ennen kuin lahti matkaan. Alun perinkaan en ollut ajatellut, etta halpa yopyminen tarkoittaa dormimajoitusta ja halpa ruoka on kerran paivassa syoty hampurilaisateria. Terveellinen ruoka maksaa luonnollisesti enemman kuin roskaruoka.

Mielenkiinnolla odotan mita Vietnam tuo tullessaan. Luultavasti siella on ainakin nettimahdollisuuksia, koska Ossi on pystynyt niin hyvin blogia paivittamaan. Toivoisin myos mahdollisuutta paivittaa kuvia ja videoita blogiin, koska tahan mennessa se on Korean jalkeen ollut aika toivotonta nailla koneilla. Malarialaakkeiden syominen aloitettiin jo pari viikkoa sitten eika mitaan epailyttavia sivuoireita niista ole tullut. Jostakin kumman syysta olen varsinainen otokkamagneetti, joten suomesta ostettu OFF pitaa luultavasti ottaa kayttoon.

Rinkkamatkailija herattaa mukavasti pahennusta Macaon casinolla!

Talla hetkella ollaan Macaossa ja onnistuttiin loytamaan jopa nettikahvila, jossa on ihan oikeita tietokoneita. Monta kertaa olen ollut vahalla ostaa itselleni lapparin tai vahintaankin kammentietokoneen, koska blogin paivityksesta saati Savon Sanomiin kirjoittamisesta ei ole tullut yhtaan mitaan. Nettikahvila tarkoittaa nykyisin sita, etta poytakoneiden sijaan kahvilassa on Wifi-yhteys, eli pitaisi olla se oma kone mukana. Jotenkin kuvittelin, etta nettikahviloita olisi joka kulmassa. Nakojaan se alkaa olla jo vanhaa teknologiaa ja olen ajastani jaljessa. Arkailen tietokoneen ostamista sen takia, ettei siihen ole mahdollista saada taalla suomalaisia aakkosia, joten Suomessa kaytto olisi sitten taas hankalaa. Ja olisihan se kylla kalliskin.

Olen loytanyt aivan loistavia DVD-julkaisuja taalta tulevaa opetusta varten. Hong Kongissa oli kattava valikoima taidedokumentteja, joten materiaalia performanssikurssille ja valokuvailmaisuun on loytynyt. En malttanut odottaa materiaalin kahlaamista Suomeen saakka, joten ostin halvan kannettavan dvd-soittimen, joka nyt sitten lisaa painoa kantamuksiin. Alan olla aika huvittava naky kaduilla, kun joka puolella kehoa on kasseja roikkumassa, rinkka on pullollaan, hiki valuu solkenaan ja puuskutan. Olo on kuin kilpikonnalla. Pitkia matkoja rinkkojen kanssa on taysin mahdotonta tehda. Vaikka laitoimme Aarnen kanssa tavaraa menemaan Suomeen jo 10 kiloa, on silti pakko kantaa mukanaan jo ostettua tuliteraa Nikonia laukkuineen ja putkineen, valkotasapainokortteineen, filttereineen ja johtoineen. Lisaksi nyt on rinkka taas taynna noita dvd-levyja, joita en voinut olla ostamatta, koska niita ei Suomesta mistaan saa. Ihan heti niita ei viela raaski laittaa postissa Suomeen.

Kavimme eilen herattamassa pahennusta Macaon casinolla. Ollaan oltu nyt pitkaan siina tilanteessa, ettei olla saatu pestya vaatteita missaan ja tullaan yopaikkaan vasta niin myohaan, ettei vaatetta jaksa pesta enaa kasin lavuaarissa alushousuja lukuun ottamatta. Yritettiin siis valita vaatteista ne vahimman haisevat paalle ja vaikka miten kampasin hiuksia ja puunasin, niin eipa siina mikaan auttanut. Vaatteet haisivat ja olivat kankeat ja ryppyiset hiesta, puuteri valui saman tien hikena kasvoilta pois ja mustat silmanaluset paljastivat valvotut yot. Meikkia minulla ei ollut mukana muutenkaan juuri laisinkaan, hiusvari on kulunut paivittaisen pesun johdosta, paanahka on palanut auringossa, jalat ja kadet ovat taynna moskiittojen pistoksia. Hajuvetta ei tietenkaan ole mukana, joten edes silla ei voinut hamata casinon ovimiehia. Korkokengista ja iltapuvusta puhumattakaan. Toisaalta paikalliset astuivat sisaan ihan tavallisissa vaatteissa, joten oltiin ehka stressattu liikaakin. Joka tapauksessa ei meinattu paasta yhteen casinoon sisaan. Casino ei nyt ehka ollut ihan niin hieno kuin mita elokuvissa nakee, mutta ihan mukava kokemus silti. Tosin ei meilla mitaan rahaa ollut pelata, joten kaytiin vaan haisemassa siina kun muut pelasivat.

Eilen melkein hyppasin skyjumpin Macaon tornista, mutta hypyn korkea hinta jai viela arveluttamaan. Toisaalta olen haaveillut laskuvarjohypysta jo niin pitkaan, etta ehkapa hyppy olisi sellainen kokemus joka pitaisi tehda hinnasta riippumatta. Eipa jaisi sitten harmittamaan. Tanaan sataa kaatamalla vetta, mutta jos huomenna olisi parempi saa, niin voisin menna kokeilemaan hyppya uudestaan. Hyppy tehdaan yli 300 metrin korkeudesta, joten aika huima kokemus se kylla olisi, onhan kyseessa maailman korkein benjihyppy. Maksua vastaan hypysta saisi dvd-videon seka valokuvia. Aarne voisi tietenkin ottaa lisakuvia tuliteralla Nikonilla.

Oltiin pari paivaa sitten nauttimassa viiden tahden hotellin palveluista Hong Kongin Disneylandissa, joten nykyinen homeelta haiseva hotellihuone hieman tympii. Tanaan vaihdetaan hieman mukavampaan, mutta saman hintaiseen hotelliin hieman kauempana keskustasta. Siella pitaisi olla uima-altaatkin. Disneyland oli pettymys. Luulimme, etta kyseessa on huvipuisto, mutta alueella olikin muutama lapsille suunnattu possujuna ja suurin osa tarjonnasta koostui disney-kraasakaupoista. Alkupettymyksen jalkeen loysimme kuitenkin muutaman ihan mukavan laitteen ja illan ilotulitus pelasti paivan. Hotelli sen sijaan oli aikamoinen. Alunperin tarkoitus oli olla vain yksi yo, mutta paatimme sitten jaada viela toiseksi yoksi, koska rinkkojen kanssa helteessa matkustaminen on niin rankkaa ja haluttiin levata ihan rauhassa. Pihalla oli uima-altaat, jossa pystyi vilvoittelemaan helletta aurinkotuoleilla varjossa maaten. Onnistuttiin molemmat silti polttamaan itsemme ja huomattiin, etta Suomesta ostamamme aurinkorasva ei ollutkaan vedenpitavaa. Toinen yo vietettiin 5 tahden hotellissa, jollaisessa en viela tahan paivaan mennessa ole koskaan ollut. Huone oli suuri ja tyylikkaasti sisustettu ja kylpyhuoneessa oli oma poreamme. Kaytiin illalla syomassa hotellin buffetissa, joka oli aika taivaallinen. Aarne muistelee vielakin lammolla 3 erilaista suklaasuihkulahdetta, joissa pystyi dippaamaan tuoreita hedelmia ja mansikoita.

Kaiken kaikkiaan on ollut aika mukavaa, etta yopymisen taso on vaihdellut aika tavalla matkan aikana ja on tullut nahtya vaikka minkalaista sankya. Valilla on nukkunut kivikovilla lavereilla ja valilla 5 tahden hotellin krumeluurisangyssa. Pakko kylla myontaa, etta ehkapa vanhuus on siina mielessa kohdannut minutkin, etta kylla sita vaan nauttii enemman matkasta, kun maksaa hieman enemman ja nukkuu hyvalla sangylla. Vanhempana mukavuustekijat tulevat nakojaan tarkeammiksi, kuin mita ne ehka aikaisemmin olivat, kun muistelen vaikkapa interrailmatkoja 6-10 vuoden takaa.

Tapahtumia olisi matkalta kirjoitettavaksi niin paljon, etta kirjoittamisessa menisi monta paivaa. Kirjoitan siis nyt sekavasti kaikkea mita mieleen tulee ja jatkan taas myohemmin lisaa, kun onnistun taas loytamaan seuraavan nettikahvilan. Ellen ole sitten kyllastynyt ja ostanut jotakin laitetta milla paasen nettiin ihan omasta takaa.

Tiedan etta olette ehka kateellisia siita, etta taalla on valtava helle jatkuvasti, mutta pidemman paalle kantamusten kanssa se alkaa talla hikoilumaaralla olla aika tuskaa. Haikeasti siis muistelen suomalaista kesaa. Taalla helle ei helpota keskella yotakaan ja on pakko menna sisalle vilvoittelemaan valilla. Taalla on aika hassua se, etta ilmastointi on monessa ravintolassa ja kaupassa niin kovalla, etta sisatiloihin pitaa varata lamminta vaatetta mukaan, koska muuten vilustuu. Vahempikin ilmastointi siis riittaisi niin voisi liikkua helteessa ilman lisavaatteita kantamuksenaan.

Vihdoinkin ihmisten ilmoilla!

Ollaan talla hetkella Hong Kongissa laittomassa hostellissa, joten voitte paatella tason. Jostakin kumman syysta koko Kiinassa ei osata tehda sankyja joissa olisi pehmea patja. Ollaan siis nukuttu puisilla alustoilla tassa muutaman viikon ajan.

Olen tietokonehuoneessa pitkasta aikaa. Kone on vuodelta miekka ja kirves ja takani odottaa jono ihmisia koneelle. En siis taaskaan ehdi kirjoittaa kovinkaan pitkaa raporttia. On ollut niin kiire paivaohjelma, ettei ole oikein ehtinyt lahtea etsimaan nettikahvilaa. Paivisin taalla on niin kuuma, etta hikoan useita kertoja paivassa ihan alusvaatteita myoten litimaraksi, jolloin liikkumminen kaupungilla on erittain epamukavaa. Vaatteet kun ovat illalla hiesta kankeat ja harvoin on mahdollisutta paasta pesemaan pyykkia minnekaan. En voi kasittaa, miten paikalliset eivat hikoile laisinkaan. Sanotaan etta kuumuuteen tottuu, mutta minun kohdallani se ei ainakaan pida paikkaansa.

Ostin Shanghaista ammattivalokuvakameran aika mukavaan hintaan, mutta talla koneella on aivan turha edes haaveilla laittavansa kuvia blogiin. Vahan hairitsee kun ei koskaan ole aikaa istua rauhassa ja kirjoittaa tanne kuulumisiaan. Hadin tuskin ehtii kirjoittaa kolumnit Savon Sanomiin. Niita kun on tahan mennessa julkaistu kolme.

Ollaan taalla HOng KOngissa ainakin lauantaihin saakka, jjosta lahdetaan varmaankin Macauhun. Porukka on hajonnut kahteen osaan ja olemme nyt matkustaneet Aarnen kanssa kahdestaan. Se on helpottanut kylla liikkumista jonkin verran. Paljon on tapahtunut kaikenlaista, mutta koska on tapahtunut niin paljon, en millaan ehdi nyt kirjoittaa oikein mitaan. Pitaa luovuttaa kone toisten kayttoon.

Mennaan seuraavaksi kaymaan baarissa, jossa nayttaisi olevan sisustuksena Eero Aarnion tuoleja. Koskaan kun en ole paassyt istumaan pallotuoliin tai kuplaan. Odotan sita siis innolla. Hong Kongissa on ollut ihan hurjan kallista ja taalla on menny lahes yhta paljon rahaa paivittain kuin Suomessa. Hyvana puolena on se, etta lahes kaikki osaavat puhua hyvaa englantia. Tama kun on Englannin vanha siirtomaa.

Mutta kirjoitan hieman myohemmin lisaa. Kirjoittakaa kuulumisianne, niita olisi mukava kuulla!