perjantai 20. kesäkuuta 2008
Kommunistikiinasta Paivaa!
Moikka taas kaikki lukijani! Ollaan talla hetkella Kiinassa ja tarkemmin Xianissa, joka on taysin blokannut taman blogisivun, joten en paase kovin usein paivittamaan matkakuulumisia, saati laittamaan kuvia, koska naa kaikki tekstit tulevat nyt toisen ihmisen kautta. Nettiyhteydet Kiinassa on surkeat ainakin hostellien ilmaisilla yhteyksilla ja talla hetkella kirjoitan nappiksella josta on kuluneet kaikki kirjaimet joten arvon tassa kirjoitanko oikein. Huomenna mennaan katsomaan terracottasotilaita. Kiinan muuri on nahty. Aarne osti pienen punaisen kirjan Pekingista. Nukuimme yomme Pekingissa 4 kerrosta maan alla olevassa hostellissa, jossa ei ihme kylla ollut torakoita, mutta sangyt olivat taytta puuta ihan kirjaimellisesti, eli ei mitaan pehmusteita. Aarnella on nyt valtava nalka joten ei ole taaskaan aikaa kirjoittaa pidempaa tarinaa Kiinasta. Kirjoittelen hetken paasta lisaa, kunhan tilaisuus tulee, joten pysykaa linjoilla - hengissa ollaan!
torstai 12. kesäkuuta 2008
Valitan - suomalaiset eivat tieda saunomisesta yhtaan mitaan!
Enpa olisi koskaan uskonut, etta tulisin sanomaan taman, mutta pakko se on: suomalaiset eivat tieda saunomisesta yhtaan mitaan. Tamanpaivainen kokemus Seoulin paikallisessa Silloam-kylpylassa oli AIVAN MIELETON. Nyt voin vailla mitaan katumusta sanoa, etta suomalaiset ovat jamahtaneet saunomisessa ja kylpemisessa jonnekin alkuajoille. Nyt tiedan, milta tuntuu kun kylpeminen on kokonaisvaltainen elamys. Korean jalkeen jopa japanilainen kylpy tuntuu lammittelylta ja harjoittelulta. Tata en olisi koskaan uskonut. Nyt kun tassa hehkutan kylvyn taivaisiin niin aloitan myos havainnollistavan kertomuksen kokemuksestani. Tassa se tulee:
Ensinnakin kylpylassa oli 4 kerrosta, jotka kaikki oli varattu kylpylakayttoon. Alakerros oli kylpyla, jossa naisten- ja miesten osasto oli jaettu erikseen. Paikka naytti ensinakemalta japanilaistyyliselta kylpylalta, jossa peseydyttiin istualtaan muovijakkaralla, jossa oli reika keskella. Lahes heti huomasin havaintoni vaaraksi. Nyt en mitenkaan halua mollata japanilaista kylpya, joka oli hieno kokemus sekin, mutta nyt mennaan aivan eri sfaareissa. Korealaisessa kylpylassa oli monta, monta, monta erilaista kylpya. Oli jadekylpy, leva/yrttikylpy, hiilikylpy, porekylpy, 2 erilaista hierovaa kylpya, suuri kylmaallas, kuumavesiputous, ja kylmavesiputous. Kylpyjen vieressa oli suolasauna, jossa oli keskella huonetta astia, josta otettiin suolaa kateen ja valeltiin keho silla. Toinen sauna oli joku punakivi- tai gingeringsauna, joka teki hyvaa iholle ja kolmas oli valtavan kuuma hoyrysauna.
Toisessa kerroksessa oli virvokemyymala, hierovia tuoleja (joista testasin yhta ja joka teki hyvaa!), happihuone, suolahuone ja erilaisia kokoontumishuoneita suurempaa keskustelua varten. Muuten tiloissa ihmiset vain makasivat, ottivat rennosti, lukivat ja nukkuivat. Lahes jokaisesta huoneesta kantautui tyytyvainen korina, kun joku tyohonsa uupunut oli saavuttanut tarpeeksi euforisen tilan nukahtaessaan. Jokaisessa huoneessa maattiin lattialla joko kankaalla, lattialla tai tatamilla. Suolahuoneessa maattiin suurten suolakiteiden paalla, jotka olivat niin polttavan kuumia, etta rajumpaankin saunomiseen tuttuneelta suomalaiselta meinasi paasta itku. Paanalusena toimi puinen "tyyny", joka naytti suurennetulta syomapuikkojen telineelta.
Kolmannessa kerroksessa oli kuntosali, jossa jokaisen juoksulaitteen yhteydessa oli oma televisio. Muita huoneita olivat pelihuone, karaokehuone, perhekaraokehuone ja internethuone.
Neljannessa kerroksessa oli taivas! se oli taynna erilaisia saunatiloja toisensa jalkeen. Oli jadekivisaunaa, hiilihuonetta, happihuonetta, vielakin kuumempaa suolahuonetta, infrapunasaunoja, jaasaunoja, punakivisauna (?) ja varmaan viela jotakin mita en edes muista. Kerroksessa pystyi lisaksi katsomaan telkkaria ja nukkumaan tatamilla.
Viides kerros oli varattu kokonaan nukkumiseen. Koko yon kylpeminen olisi maksanut vain muutaman euron enemman, mutta huomenna pitaa jatkaa taas matkaa kohti Kiinaa ja Pekingia.
Kaikille Koreaan matkaa suunnitteleville suosittelen aivan ehdottomasti kylpya. Ainut huono puoli siina on se, ettei suomalainen sauna tunnu sen jalkeen enaa yhtaan millekaan. No ehka tama on liioittelua, onhan suomalaisessa saunassa ne omat juttunsa jarvineen, mutta tama nyt oli vaan jotakin taysin uutta. Sain valtavasti virtaa jatkaa matkaa ja ladattua akkuja tulevaa ajatellen. Laitan kuvia kylvysta hieman myohemmin.
Ensinnakin kylpylassa oli 4 kerrosta, jotka kaikki oli varattu kylpylakayttoon. Alakerros oli kylpyla, jossa naisten- ja miesten osasto oli jaettu erikseen. Paikka naytti ensinakemalta japanilaistyyliselta kylpylalta, jossa peseydyttiin istualtaan muovijakkaralla, jossa oli reika keskella. Lahes heti huomasin havaintoni vaaraksi. Nyt en mitenkaan halua mollata japanilaista kylpya, joka oli hieno kokemus sekin, mutta nyt mennaan aivan eri sfaareissa. Korealaisessa kylpylassa oli monta, monta, monta erilaista kylpya. Oli jadekylpy, leva/yrttikylpy, hiilikylpy, porekylpy, 2 erilaista hierovaa kylpya, suuri kylmaallas, kuumavesiputous, ja kylmavesiputous. Kylpyjen vieressa oli suolasauna, jossa oli keskella huonetta astia, josta otettiin suolaa kateen ja valeltiin keho silla. Toinen sauna oli joku punakivi- tai gingeringsauna, joka teki hyvaa iholle ja kolmas oli valtavan kuuma hoyrysauna.
Toisessa kerroksessa oli virvokemyymala, hierovia tuoleja (joista testasin yhta ja joka teki hyvaa!), happihuone, suolahuone ja erilaisia kokoontumishuoneita suurempaa keskustelua varten. Muuten tiloissa ihmiset vain makasivat, ottivat rennosti, lukivat ja nukkuivat. Lahes jokaisesta huoneesta kantautui tyytyvainen korina, kun joku tyohonsa uupunut oli saavuttanut tarpeeksi euforisen tilan nukahtaessaan. Jokaisessa huoneessa maattiin lattialla joko kankaalla, lattialla tai tatamilla. Suolahuoneessa maattiin suurten suolakiteiden paalla, jotka olivat niin polttavan kuumia, etta rajumpaankin saunomiseen tuttuneelta suomalaiselta meinasi paasta itku. Paanalusena toimi puinen "tyyny", joka naytti suurennetulta syomapuikkojen telineelta.
Kolmannessa kerroksessa oli kuntosali, jossa jokaisen juoksulaitteen yhteydessa oli oma televisio. Muita huoneita olivat pelihuone, karaokehuone, perhekaraokehuone ja internethuone.
Neljannessa kerroksessa oli taivas! se oli taynna erilaisia saunatiloja toisensa jalkeen. Oli jadekivisaunaa, hiilihuonetta, happihuonetta, vielakin kuumempaa suolahuonetta, infrapunasaunoja, jaasaunoja, punakivisauna (?) ja varmaan viela jotakin mita en edes muista. Kerroksessa pystyi lisaksi katsomaan telkkaria ja nukkumaan tatamilla.
Viides kerros oli varattu kokonaan nukkumiseen. Koko yon kylpeminen olisi maksanut vain muutaman euron enemman, mutta huomenna pitaa jatkaa taas matkaa kohti Kiinaa ja Pekingia.
Kaikille Koreaan matkaa suunnitteleville suosittelen aivan ehdottomasti kylpya. Ainut huono puoli siina on se, ettei suomalainen sauna tunnu sen jalkeen enaa yhtaan millekaan. No ehka tama on liioittelua, onhan suomalaisessa saunassa ne omat juttunsa jarvineen, mutta tama nyt oli vaan jotakin taysin uutta. Sain valtavasti virtaa jatkaa matkaa ja ladattua akkuja tulevaa ajatellen. Laitan kuvia kylvysta hieman myohemmin.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Koneen perkeleet!
Tein juuri noin 3 tuntia toita sen eteen etta lataan kuvia ja videoita blogiin - no nyt tama ei suostu lataamaan joten luovutan ja menen nukkumaan. Kello on paikallista aikaa 1:42. Pikkuisen meinaa kyrsia taa tekniikka ja tekis jo melkein mieli menna ostamaan uus oma kone joka toimii ja jolla vois tehda matkan aikana toita missa haluaa. Mutta olkaa karsivallisia, kai tasta viela joskus jotakin tulee!
Kuvia koreasta
Juna-asemilla kehoitetaan ilmoittamaan valittomasti kaikista vahankin epailyttavista esineista. Tama kyseinen paketti oli Busanin metroasemalla ja jos tama paketti ei ole epailyttava, niin sitten ei ole mikaan! Kukaan paikallinen ei kiinnittanyt tahan kauniisti pakattuun laatikkoon mitaan huomiota. Piti katsastaa lahimmat hatapoistumistiet ja kaasunaamarit mahdollisen tilanteen varalta ja nousta pois laiturilta.
Koreassa lahiokerrostalot ovat lahes pilvenpiirtajien korkuisia, rumia numeroituja rakennuksia. Ne nayttavat silta, kuin Valion maitopurkkeja olisi laitettu riviin, eiko? Numeroinnit auttavat asiaa huomattavasti, koska Koreassa ei nimeta katuja laisinkaan.
Busanin rannikolla oli joku tapahtuma, jonka yhteydessa saimme ihastella hiekkaveistoksia. Merivesi maistui paremmalta kuin paikallinen raanavesi. Varvaskengat tuntuivat hassuilta hiekalla, kun hiekkaa meni varpaiden valiin, vaikka oli kengat jalassa.
Vaikka Koreassa lahes kaikki ihmiset ovat langanlaihoja ja siroja, ruoka-annokset ovat valtavia. En voi kasittaa mihin mahaan kaikki se ruoka menee. Harmi kun en tajunnut kuvata mittakaavaa, mutta tassa on kyseessa annos, joka minun silmiini nayttaa perhekokoiselta annokselta. Ruoka on hyvaa ja mausteista, mika sopii minulle.tiistai 10. kesäkuuta 2008
Seoul - jalleen kerran yksi suuri kaupunki hallittavaksi
Yritan kovasti ladata tanne kuvia ja videoita, mutta naa saakelin koneet ei toimi, mutta kokeillaan uudestaan. Ny olen ihan liian vasynyt kirjoittamaan mitaan jarkevaa. Katsottiin tanaan Aarnen kanssa Seoulin nykytaiteen museo eli International Contemporary Art Museum, joka oli aika mieleton mun mielesta. Aarnella tuntui menevan paiva hukkaan. Mulla kun on nama muutamat taidekohteet, jotka haluan aivan ehdottomasti kayda katsomassa ja turhauttaa sitten kun olen ainut jolle tuo nykytaide on enemman kuin intohimo. Ei voi oikein velvoittaa muita tulemaan mukaan jos ei kiinnosta, mutta taysin yksinkaan ei uskalla liikkua. On vahan vaikeaa. Kirjoitan museosta enemman, kun paassa kuuluu muutakin kuin huminaa.
Mutta ehkapa uni tekee hyvaa vaihteeksi. Jos kuvai ei nay taman kirjoituksen yhteydessa, niin koneet eivat taas vaihteeksi toimi.
Savon Sanomissa oli tanaan eli tiiistaina ensimmainen kolumni, joten lukekaa, tutustukaa ja nauttikaa!
Mutta ehkapa uni tekee hyvaa vaihteeksi. Jos kuvai ei nay taman kirjoituksen yhteydessa, niin koneet eivat taas vaihteeksi toimi.
Savon Sanomissa oli tanaan eli tiiistaina ensimmainen kolumni, joten lukekaa, tutustukaa ja nauttikaa!
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Terveisia Seoulista!
Iltaa rakkaat lukijani! Suomessa kello on vartin yli kuusi illalla ja taalla Koreassa se on 6 tuntia enemman. Ei malta menna oikein nukkumaan, kun telkkarista tulee hullujen aasialaisten ihmeellisia kilpailusarjoja, joissa tyypit rikkovat paallaan kananmunia ihan innoissaan!
Kulttuurishokki Japanin jalkeen on ollut aikamoinen. Koreassa kukaan ei vaista ketaan , autot ajavat pain punaisia, ihmiset tunkevat paalle sanomatta anteeksi, eivat hymyile, ohittelevat jonoissa, rakivat kaduille, tuijottavat mun hienoja varvaskenkia aika pahasti, heittavat roskia minne sattuu, eivat kierrata mitaan, eivat kayta wc-paperia vessoissa, eivat nimea katuja laisinkaan eivatka kartat pida oikein paikkaansa. Taalla lahioiden talot muodostuvat lahes pilvenpiirtajan korkuisista kerrostaloista, jotka ovat aika ruman nakoisia ja joiden kylkeen on maalattu valtavan suurilla talon numero.
Eka yo oltiin Busanissa, joka on Korean rannikkokaupunki. Yopaikka oli aika rupu: twinroomissa oli metallinen kerrossanky kovilla patjoilla ilman lakanoita. Mitaan muuta huoneessa ei sitten ollutkaan. Tuuletin sentaan luojan kiitos loytyi ja sille tulikin valittomasti kayttoa, koska huone haisi aika voimakkaasti homeelta. Yhteiset tilat olivat mukavat ja sielkla oli pieni keittio ja olohuone ja olkkarissa oli tw ja ikivanha tietokone. Wc sita vastoin oli jarkyttava. Istuin oli pehmustettu muovisella kankaalla ja lattia ja seinat kuhisivat matoja ja ties mita lentavia otokoita. Ei voinut kuvitellakaan astuvansa jalallaan sinne ilman kunnon tohveleita. Tuntuu alyttomalta maksaa ihme paskalaavista niin paljon mita niista pyydetaan. Tai sitten tassa ollaan vaan totuttu niin hyvaan ja vaaditaan parempaa mihin oikeasti on varaa.
Koreassa hanavetta on kielletty ehdottomasti juomasta edes keitettyna, joten suihkussa kaynti onnistui huulet yhteen puristettuina ja silmat kiinni. Lisaksi kaduilla haisee ihan jarkyttavan pahalle. matkailija Busanissa ihasteli Busanin siisteytta, joten pelattiin kovasti milta Seoul nayttaa. Ainakin minun silmiini se nayttaa melkein samalta. Korealainen ruoka on paremman makuista kuin japanilainen, joten siina on tullut parannusta. Ja ovat ihmisetkin mukavia, kun niilta vain kysyy, auttavat parhaansa mukaan vaikkeivat hyvin englantia osaakaan.
Olen tassa valittanut, joten kerrotaanpa tassa nyt Korean hienoja kokemuksia:
* Punaviinijaatelo jota sai paikallisesta ostoskeskuksesta. Bordeaux-viinia jaatelon sekaan, en olisi ihan heti uskonut etta toimii. Taalla on myos mm riisijaateloa jota pitaa kylla testata!
* Kunfupanda. Kaytiin katsomassa samaisessa kauppakeskuksessa animaatio-leffauutuus Kunfupanda, joka toimi oikein loistavana viihdykkeena illaan paatteeksi.
* Myrsky. Paastiin eilen todistamaan oikein kunnon ukkosmyrskya, kun lahdettiin leffaan. Se alkoi yhtakkia ja luojan kiitos juuri silloin kun oltiin yopaikassa vaihtamassa kenkia, joten ehdittiin ottaa samalla sadevarusteet mukaan. Todella hienoja salamoita nakyi ja vetta tuli kuin saavista kaatamalla. Myos tuuli oli niin voimakas, etta sateenvarjosta sai pitaa kaksin kasin kiinni, mutta silti tuuli lopulta tarttui alta ja vaansi varjon solmuun. Onneksi sain viela taitettua varjon kasaan, ettei tarvinnut menna uutta ostamaan, se kun on hieno japanista ostettu varjo.
* Pahennus. Suomesta ostetut varvaskengat herattavat ihmeellisen paljon pahaa silmaa ja suorastaan halveksittavaa katsetta paikallisten keski-ikaisten naisten keskuudessa. Parasta on menna hienostotavarataloon kenkaosastolle ja seurata ilmeita ja osoittelua syrjasilmalla. Joskus intoudun ottamaan kontaktia tuijottajiin hymyilemalla iloisesti tai matkimalla heidan ilmeitaan. Reaktiot ovat olleet aika ilmeettomia. Sen voi tosin tulkita kahdella eri tavalla - joko he piilottavat viela suuremman narkastyksensa tai sitten se on vain puhdasta ilmeettomyytta.
Nyt ihmiset huokailevat huoneessa, koska eivat paase koneelle, joten lataan viela muutamia kuvia ja ehkapa videoita, jonka jalkeen menen nukkumaan. Huomenna seikkailemaan Seoulin kaduille!
Kulttuurishokki Japanin jalkeen on ollut aikamoinen. Koreassa kukaan ei vaista ketaan , autot ajavat pain punaisia, ihmiset tunkevat paalle sanomatta anteeksi, eivat hymyile, ohittelevat jonoissa, rakivat kaduille, tuijottavat mun hienoja varvaskenkia aika pahasti, heittavat roskia minne sattuu, eivat kierrata mitaan, eivat kayta wc-paperia vessoissa, eivat nimea katuja laisinkaan eivatka kartat pida oikein paikkaansa. Taalla lahioiden talot muodostuvat lahes pilvenpiirtajan korkuisista kerrostaloista, jotka ovat aika ruman nakoisia ja joiden kylkeen on maalattu valtavan suurilla talon numero.
Eka yo oltiin Busanissa, joka on Korean rannikkokaupunki. Yopaikka oli aika rupu: twinroomissa oli metallinen kerrossanky kovilla patjoilla ilman lakanoita. Mitaan muuta huoneessa ei sitten ollutkaan. Tuuletin sentaan luojan kiitos loytyi ja sille tulikin valittomasti kayttoa, koska huone haisi aika voimakkaasti homeelta. Yhteiset tilat olivat mukavat ja sielkla oli pieni keittio ja olohuone ja olkkarissa oli tw ja ikivanha tietokone. Wc sita vastoin oli jarkyttava. Istuin oli pehmustettu muovisella kankaalla ja lattia ja seinat kuhisivat matoja ja ties mita lentavia otokoita. Ei voinut kuvitellakaan astuvansa jalallaan sinne ilman kunnon tohveleita. Tuntuu alyttomalta maksaa ihme paskalaavista niin paljon mita niista pyydetaan. Tai sitten tassa ollaan vaan totuttu niin hyvaan ja vaaditaan parempaa mihin oikeasti on varaa.
Koreassa hanavetta on kielletty ehdottomasti juomasta edes keitettyna, joten suihkussa kaynti onnistui huulet yhteen puristettuina ja silmat kiinni. Lisaksi kaduilla haisee ihan jarkyttavan pahalle. matkailija Busanissa ihasteli Busanin siisteytta, joten pelattiin kovasti milta Seoul nayttaa. Ainakin minun silmiini se nayttaa melkein samalta. Korealainen ruoka on paremman makuista kuin japanilainen, joten siina on tullut parannusta. Ja ovat ihmisetkin mukavia, kun niilta vain kysyy, auttavat parhaansa mukaan vaikkeivat hyvin englantia osaakaan.
Olen tassa valittanut, joten kerrotaanpa tassa nyt Korean hienoja kokemuksia:
* Punaviinijaatelo jota sai paikallisesta ostoskeskuksesta. Bordeaux-viinia jaatelon sekaan, en olisi ihan heti uskonut etta toimii. Taalla on myos mm riisijaateloa jota pitaa kylla testata!
* Kunfupanda. Kaytiin katsomassa samaisessa kauppakeskuksessa animaatio-leffauutuus Kunfupanda, joka toimi oikein loistavana viihdykkeena illaan paatteeksi.
* Myrsky. Paastiin eilen todistamaan oikein kunnon ukkosmyrskya, kun lahdettiin leffaan. Se alkoi yhtakkia ja luojan kiitos juuri silloin kun oltiin yopaikassa vaihtamassa kenkia, joten ehdittiin ottaa samalla sadevarusteet mukaan. Todella hienoja salamoita nakyi ja vetta tuli kuin saavista kaatamalla. Myos tuuli oli niin voimakas, etta sateenvarjosta sai pitaa kaksin kasin kiinni, mutta silti tuuli lopulta tarttui alta ja vaansi varjon solmuun. Onneksi sain viela taitettua varjon kasaan, ettei tarvinnut menna uutta ostamaan, se kun on hieno japanista ostettu varjo.
* Pahennus. Suomesta ostetut varvaskengat herattavat ihmeellisen paljon pahaa silmaa ja suorastaan halveksittavaa katsetta paikallisten keski-ikaisten naisten keskuudessa. Parasta on menna hienostotavarataloon kenkaosastolle ja seurata ilmeita ja osoittelua syrjasilmalla. Joskus intoudun ottamaan kontaktia tuijottajiin hymyilemalla iloisesti tai matkimalla heidan ilmeitaan. Reaktiot ovat olleet aika ilmeettomia. Sen voi tosin tulkita kahdella eri tavalla - joko he piilottavat viela suuremman narkastyksensa tai sitten se on vain puhdasta ilmeettomyytta.
Nyt ihmiset huokailevat huoneessa, koska eivat paase koneelle, joten lataan viela muutamia kuvia ja ehkapa videoita, jonka jalkeen menen nukkumaan. Huomenna seikkailemaan Seoulin kaduille!
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Viela kuvia Japanista
Laitan viela muutamia valittuja kuvia Japanista, ennen kuin kaannan lehtea ja aloitan Korean kertomuksen.
1. Bambumetsan jalkeen Saganossa
2. Bambumetsa Saganossa
3. Japanilaistytot maistoivat salmiakkia
4. Temppelialueen miniatyyrisilta Saganossa
5. Kioton vanha kaupunki
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Mita Japanista jai kateen?
Heippa taas kaikki lukijani. Talla hetkella ollaan jo Etela-Korean puolella, joten voisin lyhyesti kertoa Japanin kuulumiset. Japanissa oli tosiaan se ongelma, ettei nettiin paassyt oikein missaan ja lisaksi jarkyttavan kiireinen aikataulu kaiken suhteen, koska aikaa oli niin vahan ja nakemista niin paljon.
Lopulta jopa opittiin kayttamaan japan rail passia ja liikkuminen helpottui huomattavasti. Lisaksi ei tarvinnut enaa maksaa monia kertoja metromatkoista, kun osti vahingossa vaaran lipun. Omaa rauhaa on ollut lahes mahdotonta saada ja nytkin joku puhuu puhelimeen selan takana kovaa kun yritan keskittya kirjoittamiseen. Savon Sanomien juttuakaan en ole pystynyt lahettamaan, koska kirjoitusmahdollisuutta ei ole ollut. Viime yona saatiin ensimmaisen kerran oma huone Aarnen kanssa, mika tuntui oikein mukavalta. Dormit eivat ole oikein minun juttuni majoituksen suhteen, koska niissa ei nae mitaan omaperaista ja juuri tama oma rauha jaa saamatta. Toisaalta jokaisessa kaupungissa ei ole juurikaan omaperaisia, kulttuuriin sidottuja majoitusvaihtoehtoja, joten siina tapauksessa normaalit youth hostellit sopivat tarkoitukseen hyvin.
Eli Tokiosta jai kateen:
* KIMONO
Ostin perinteisen japanilaisen kimonon paikalliselta kirpparilta 3 eurolla ja seuraavana paivana siihen kasin kudotun vyon samaan hintaan. Ostin lisaksi settiin alusvoita, jotka olivat hieman kalliimpia, koska ne olivat taysin uusia. Kimono muuten painaa ihan hitosti, joten mietin laittaisinko sen postissa tulemaan Suomeen jossakin vaiheessa.
* YAKATA
Ostin viimeisena iltana Tokiosta perinteisen japanilaisen kylpytakin, jota kutsutaan yakataksi. Naita paikalliset majatalot tarjosivat vierailleen kaytettavaksi kaikissa yopaikoissa. Yakata on puuvillainen, leveahihainen, loysa aamutakki, johon kuuluu paksu vyo jonka sitominen oikealla tavalla on taito, jota en viela hallitse.
* SPA
Monissa japanilaisissa majataloissa oli majoituksen lisaksi kylpyla, jota kutsuttiin spaksi. Kylpeminen on pyha tapahtuma ja rituaali, jossa on aivan omat saantonsa. Ensin pitaa riisuuntua kokonaan ja laittaa vaatteet koriin, menna kylpytilaan, jossa kaataa kauhalla lamminta vetta paalleen ja huuhtelee kehon. Taman jalkeen mennaan vihreaan, kuumaan yrttikylpyyn, joka rentouttaa lihakset ja mielen. Kylvyssa ei kuitenkaan istuta kauaa, vaan noustaan peseytymaan perusteellisesti kun lihakset ovat lammenneet. Pesupaikassa on jokaisella oma tuoli ja pienet seinamat pesutilan ymparilla intimiteetin suojaamiseksi. Pesutilassa istutaan pienella muovijakkaralla, josa on reika keskella. Edessa on peili, suihku ja levennys, johon pesuaineet voi laittaa. Perusteellisen peseytymisen jalkeen siirrytaan nautimaan muista altaista. Siina kylpylassa, jossa me olimme, oli yksi suuri allas, jossa oli hierovia suihkuja veden alla ja ylakerrassa oli sauna jossa oli tv, kylma-allas ja ulkoilma-allas, jossa oli kuumaa vetta. TV saunassa oli erityisen huvittava ja mielenkiintoinen kokemus - varsinkin kun telkkarista naytettiin paikallista politiikkaa. Lansimaalaisille oli tarjolla perusteelliset ohjeet kylpemisen saannoista havainnollistavine kuvineen.
* RYOKAN
Japanilaistyylinen majatalo, jossa on tatamilattia, futonpatjat lattialla, sivusta vedettavat ovet. Kengat pitaa jattaa eteiseen ja kaytavilla kuljetaan tossuilla. Ryokanin varustukseen kuuluu myos yakata, jota itse kaytimme myos nukkuessa. Meidan ryokanissamme oli myos oma kylpyhuone, tv, jaakaappi ja kassakaappi, johon pystyi jattamaan rahavyon, joka muuten kuumottaa aika hitosti kun sita kantaa paivan mahaansa vasten.
* KIOTO
Kioto oli kaunis. Varsinkin vanha kaupunki, jossa oli vanhoja, japanilaistyylisia puutaloja, telppelialueita hienoine puistoineen, kumartelevia japanilaisia kimonoissaan ja hakatoissaan. Juuri Kiotosta ostin oman kimononi ja yakatani. Yritan laittaa kuvia, koska varsinkin temppelialue, jonne eksyimme, oli todella kaunis ja rauhoittava.
* KAPSELIHOTELLI
Yovyimme kapselihotellissa Tokiossa, joka oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Taisin kertoa aiheesta jo aikaisemmin, joten ehka paivitan tietoja viela myohemmin mikali jotakin jai sanomatta. Joka tapauksessa miehille ja naisille oli omat kerroksensa ja oli myos kapselihotelleja, jotka eivat ottaneet naisvieraita vastaan laisinkaan. Tama tuntuu lansimaalaisesta todella kummalliselta ja loukkaavaltakin, koska ei ole tottunut eika hyvaksy mitaan rajoituksia pelkan sukupuolen perusteella. Toisaalta taman ymmartaa kun miettii japanilaista kulttuuria, jossa kuitenkin on viela perinteena se, etta mies on perheen paa ja nainen hoitaa kodin. Mies on myohaan toissa ja kayttaa mahdollisimman vahan aikaa nukkumiseen, johon kapselihotelli sopii oikein hyvin. Lisaksi kapselihotelleissa ei ole juurikaan intimiteettisuojaa ja se saattaisi olla hieman vaarrallinenkin yksinaiselle naismatkaajalle, joska omaa kapselia ei saa mitenkaan lukkoon, koska edessa on vain verho.
* LOVE HOTEL
Japanilaiset asuvat niin ahtaasti, ettei pariskunnilla ole juurikaan paikkaa olla taysin kahdestaan muualla kuin love hotellissa. Yritimme etsia Tokiosta tatakin majoitusvaihtoehtoa, mutta emme paasseet lahemmas kuin eteiseen. Monet love hotellit on tarkoitettu ainoastaan japanilaisille pariskunnille, eika sinne hyvaksyta ulkomaalaisia vierailijoita. Yhdesta paikasta meidat kaannytettiin saman tien ulos, toinen paikka oli taynna ja kolmannessa oli yksi huone vapaana, joka naytti taysin tavalliselta hotellihuoneelta, Yhdessa love hotellissa oli meriaiheisesti sisustettuja ja uv-valoilla varustettuja huoneita, mutta koska olimme jo varanneet yopaikan, emme jaaneet sinne pidemmaksi aikaa. Vaikka matkaoppaassa sanottiin, etta love hotelli on erittain kaytetty japanilaisten keskuudessa, heratti tien kysyminen kuitenkin suunnatonta hilpeytta ja hienoista nolostumista japanilaisten keskuudessa. Lisaksi kaikki alkoivat hymyilla tietavasti aivan kuin olisimme olleet menossa tekemaan jotakin todella jannaa. Love hotelli kiinnosti minua majoituksena erityisesti sen vuoksi, koska ne on koristeltu niin erikoisella tavalla, sisustusratkaisut ovat epatavallisia ja koko majoitustyyli on niin erilainen. Alakerran aulassa nakyy kaikista huoneista videokuva ja ne huoneet, jotka ovat varattuja, nakyvat mustina. Eli toisin sanottuna ainoastaan vapaat huoneet nakyvat "kartalla". Lisaksi hieman hairitsi se, kun kaikki love hotellit sijaitsivat pornokauppojen ja strip-luolien vieressa, joten ei se majoittuminen olisi varmaan kovin luonnoselta tuntunut. Monesti love hotelleja vuokrataan tuntitaksalla, mutta joissakin oli myos koko yon hinta.
* KOIRAMUSEO
Tokiossa sijaitseva, koiran muotoinen museo, joka oli rakennettu nayttamaan commodore 64-tyylisella grafiikalla, eli ulkoapain rakennus naytti valtavalta pikselimossolta - mutta erittain hienolta sellaiselta. Yritan laittaa kuvia myohemmin.
* MORI ART MUSEUM
Tokion nykytaiteen museo, joka sijaitsi Roppongin kaupunginosassa, suuren tornirakennuksen kupeessa. Museossa oli esilla nykytaiteen arvostetuimman Turner-palkinnon saajat eli Retrospective of the Turner Prize. Nayttely oli todella mielenkiintoinen ja ajattelin kirjoittaa aiheesta hieman myohemmin pidemman lausunnon. Juuri nyt tassa metelissa ei onnistu muu kuin kaavamainen luettelo siita missa kaikkialla on kaynyt.
* SORKKAKENGAT (ninjakengat)
Japanista saa kummallisia mutta hienoja sorkkakenkia ja -sukkia, joissa pottivarvas on erillaan muista varpaista. Vahan kuin varvassukat, mutta jaokkeita on vain kaksi. Sorkkasukkia kaytetaan kimonon kanssa ja sorkkakenkia ainakin kaivostyolaisten keskuudessa aikoinaan. Ostin seka sukat etta kengat, joita tuskin maltan odottaa paasta kayttamaan.
* SYOMAPUIKOT
Useita eri vaihtoehtoja
* BAMBUMETSA
Lyhyen matkan paassa Kiotosta Saganossa oli valtavan hieno bambumetsa-alue, josta laitan kuvia ja tekstia myohemmin
* KOBE-harka
* GEISHA
Onnistuimme nakemaan 2 taysin aitoa geishaa Kioton rautatieaseman makeiskaupassa, jotka olivat jatkuvan kuvaamisen kohteena. Onnistuin saamaan muutaman valokuvan tasta harvinaisuudesta. Geishat ovat siita erikoinen naky jopa japanin kaupunkikuvassa, ettei jokainen japanilainen edes valttamatta nay koskaan elaissaan geishaa. Eli aika hieno tuuri. Eras japanilainen oli geishasta niin innoissaa, etta halusi valttamatta ottaa valokuvan minusta istumassa geishan vieressa. Oloni oli siina tilanteessa taas harvinaisen typera. Olin kuolla nalkaan ja vasymykseen, hiki valui hieman palaneelta punaiselta naamalta ja haisin varmaan aika hirvittavalta hielta. Istu nyt siina sitten luontevasti ja hymyillen geishan vieressa, jota pidetaan japanilaisena kauneuden esikuvana. Kuvasta tulikin sitten juuri sellainen, mika oli mielentila.
* JAPANILAISET KYLTIT
Japani on taynna erilaisia kyltteja, jotka on usein kuvitettu sarjakuvamaisella tyylilla. Yhteista lahes kaikelle on se, etta jokainen piirroshahmo hymyilee. Japanin tunnuslauseena voisikin pitaa: " Smile every day", joka luki jollakin juna-asemalla suurin kirjaimin. Laitan blogiin kuvasarjan Japanin kylteista, kunhan nettiyhteys on sopiva.
* WC
Japanissa wc:n kayttaminen on aivan oma maailmansa ja suomalainen versio vesitoiletista tuntuu Japanin jalkeen vain kaukaiselta painajaiselta, puhumattakaan siita mita on edessa kun paasemme syvemmalle aasiaan reikalattiavessoihin, joita nakee jo nyt Koreassa. Japanilainen wc on parhaimmillaan sita, etta wc-istuin on lammitetty ja wc suorittaa asiakkaan niin halutessa alapesun ja kuivatuksen pelkalla napin painalluksella. Lisaksi wc-pontto saattaa alkaa akkia puhumaan rauhoittavasti, jonka jalkeen se paastaa pienista kaiuttimista lorisevaa aanta, jolloin ujompikin rakko paasee kunnolla rentoutumaan. Jotkut pontot vetivat itsensa automaallisesti ilman, etta mitaan tarvitsi tehda.
* LAULAVAT LIIKENNEVALOT JA JUNAT
Japanissa iloisuus ulottuu myos liikennevaloihin ja juniin, jotka laulelevat iloisia savelmia kulkijoille. Tunnistin ainakin "Muura-muurahaisen" junan saapuessa asemalle, joka sopiikin loistavasti kuvaamaan nimenomaan japanilaista yhteiskuntaa ja hyvinvointia, joka koostuu vuorokauden ympari puurtavista japanilaisista bisnesmiehista.
Juuri nyt selan takana on suuri ryhma matkaajia eri puolelta maailmaa, jotka kyselevat minulta jatkuvasti minne olen menossa, mista tulen, minne kannattaa menna Koreassa jne. Eli kirjoittaminen tuntuu taas kerran taysin mahdottomalta, koska ajatus keskeytyy. Savon Sanomiin kirjoittaminen pitanee jattaa huomiseen aamuun ja herata todella aikaisin kirjoittamaan sita. Samalla yritan paivittaa kuvia ja videopatkia matkalta. Tamakin kone vaikuttaa suhteellisen vanhalta ja nettiyhteys toimii hitaasti, joten epailen ettei kuvien lataaminen onnistu taallakaan.
Nyt olemme siis Busanissa - Korean rannikkokaupungissa ja lahdemme huomenna katsomaan kaupunkia. Palataan asiaan huomenna!
Jos muuten ihmettelette, mitka punaiset varvaskengat ovat kuvassa, niin ne ovat minun uudet kenkani - ostin viela ne juuri ennen matkaa Helsingista. Erittain mukavat jalassa, tosin vaativat viela vahan sisaanajoa, koska hieman painavat akillesjanteen kohdalta. Ollaan Aarnen kanssa nyt varvasjengina liikkeella. Japaniin se ainakin sopi - siella kun on tuo varvasfiksaatio muutenkin. Japanissa tosin naureskeltiin kenkia aika avoimesti ja myyjan auttaessa minua sovittamaan kimonoa kirpparilla, han ihmetteli kenkiani kovasti ja esitteli omia varvassukkiaan vastaavasti minulle.
Yhdessa kuvassa oleva laite on siis eraan ravintolan wc-tilasta, jossa oli kaikki mukavuudet pontossa. Kuva on ponton vieresta olevasta valintalaatikosta, josta sai valittua muun muassa alapesun ja siihen viela paineen, jolla pesun halusi.
Ensimmaisessa videossa Tokion paikallinen letunmyyja nayttaa mallia, kuinka tehdaan taytetty wrap oikeaoppisesti. Itse letun tayttaminen ei pituutensa vuoksi sovi tanne ladattavaksi. Lisaan myohemmin videoita - tama herjaa nyt jotakin aina kun yritan ladata ja sattuneesta syysta en ymmarra herjausta koska se on koreaksi.
ja muuten kaikille lukijoille tiedoksi:
Puhelimet eivat toimi Koreassakaan, joten ei kannata olla huolissaan, kun minuun ei saa yhteytta puhelimitse millaan tavalla. Tama viikko menee viela taydellisessa puhelinpimennossa, mutta sitten pitaisi helpottaa.
Kauniita unia ja aurinkoa aurinkoa toivon sinne Suomeen ja halauksia paljon kaikille rakkaille ihmisille!
Lopulta jopa opittiin kayttamaan japan rail passia ja liikkuminen helpottui huomattavasti. Lisaksi ei tarvinnut enaa maksaa monia kertoja metromatkoista, kun osti vahingossa vaaran lipun. Omaa rauhaa on ollut lahes mahdotonta saada ja nytkin joku puhuu puhelimeen selan takana kovaa kun yritan keskittya kirjoittamiseen. Savon Sanomien juttuakaan en ole pystynyt lahettamaan, koska kirjoitusmahdollisuutta ei ole ollut. Viime yona saatiin ensimmaisen kerran oma huone Aarnen kanssa, mika tuntui oikein mukavalta. Dormit eivat ole oikein minun juttuni majoituksen suhteen, koska niissa ei nae mitaan omaperaista ja juuri tama oma rauha jaa saamatta. Toisaalta jokaisessa kaupungissa ei ole juurikaan omaperaisia, kulttuuriin sidottuja majoitusvaihtoehtoja, joten siina tapauksessa normaalit youth hostellit sopivat tarkoitukseen hyvin.
Eli Tokiosta jai kateen:
* KIMONO
Ostin perinteisen japanilaisen kimonon paikalliselta kirpparilta 3 eurolla ja seuraavana paivana siihen kasin kudotun vyon samaan hintaan. Ostin lisaksi settiin alusvoita, jotka olivat hieman kalliimpia, koska ne olivat taysin uusia. Kimono muuten painaa ihan hitosti, joten mietin laittaisinko sen postissa tulemaan Suomeen jossakin vaiheessa.
* YAKATA
Ostin viimeisena iltana Tokiosta perinteisen japanilaisen kylpytakin, jota kutsutaan yakataksi. Naita paikalliset majatalot tarjosivat vierailleen kaytettavaksi kaikissa yopaikoissa. Yakata on puuvillainen, leveahihainen, loysa aamutakki, johon kuuluu paksu vyo jonka sitominen oikealla tavalla on taito, jota en viela hallitse.
* SPA
Monissa japanilaisissa majataloissa oli majoituksen lisaksi kylpyla, jota kutsuttiin spaksi. Kylpeminen on pyha tapahtuma ja rituaali, jossa on aivan omat saantonsa. Ensin pitaa riisuuntua kokonaan ja laittaa vaatteet koriin, menna kylpytilaan, jossa kaataa kauhalla lamminta vetta paalleen ja huuhtelee kehon. Taman jalkeen mennaan vihreaan, kuumaan yrttikylpyyn, joka rentouttaa lihakset ja mielen. Kylvyssa ei kuitenkaan istuta kauaa, vaan noustaan peseytymaan perusteellisesti kun lihakset ovat lammenneet. Pesupaikassa on jokaisella oma tuoli ja pienet seinamat pesutilan ymparilla intimiteetin suojaamiseksi. Pesutilassa istutaan pienella muovijakkaralla, josa on reika keskella. Edessa on peili, suihku ja levennys, johon pesuaineet voi laittaa. Perusteellisen peseytymisen jalkeen siirrytaan nautimaan muista altaista. Siina kylpylassa, jossa me olimme, oli yksi suuri allas, jossa oli hierovia suihkuja veden alla ja ylakerrassa oli sauna jossa oli tv, kylma-allas ja ulkoilma-allas, jossa oli kuumaa vetta. TV saunassa oli erityisen huvittava ja mielenkiintoinen kokemus - varsinkin kun telkkarista naytettiin paikallista politiikkaa. Lansimaalaisille oli tarjolla perusteelliset ohjeet kylpemisen saannoista havainnollistavine kuvineen.
* RYOKAN
Japanilaistyylinen majatalo, jossa on tatamilattia, futonpatjat lattialla, sivusta vedettavat ovet. Kengat pitaa jattaa eteiseen ja kaytavilla kuljetaan tossuilla. Ryokanin varustukseen kuuluu myos yakata, jota itse kaytimme myos nukkuessa. Meidan ryokanissamme oli myos oma kylpyhuone, tv, jaakaappi ja kassakaappi, johon pystyi jattamaan rahavyon, joka muuten kuumottaa aika hitosti kun sita kantaa paivan mahaansa vasten.
* KIOTO
Kioto oli kaunis. Varsinkin vanha kaupunki, jossa oli vanhoja, japanilaistyylisia puutaloja, telppelialueita hienoine puistoineen, kumartelevia japanilaisia kimonoissaan ja hakatoissaan. Juuri Kiotosta ostin oman kimononi ja yakatani. Yritan laittaa kuvia, koska varsinkin temppelialue, jonne eksyimme, oli todella kaunis ja rauhoittava.
* KAPSELIHOTELLI
Yovyimme kapselihotellissa Tokiossa, joka oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Taisin kertoa aiheesta jo aikaisemmin, joten ehka paivitan tietoja viela myohemmin mikali jotakin jai sanomatta. Joka tapauksessa miehille ja naisille oli omat kerroksensa ja oli myos kapselihotelleja, jotka eivat ottaneet naisvieraita vastaan laisinkaan. Tama tuntuu lansimaalaisesta todella kummalliselta ja loukkaavaltakin, koska ei ole tottunut eika hyvaksy mitaan rajoituksia pelkan sukupuolen perusteella. Toisaalta taman ymmartaa kun miettii japanilaista kulttuuria, jossa kuitenkin on viela perinteena se, etta mies on perheen paa ja nainen hoitaa kodin. Mies on myohaan toissa ja kayttaa mahdollisimman vahan aikaa nukkumiseen, johon kapselihotelli sopii oikein hyvin. Lisaksi kapselihotelleissa ei ole juurikaan intimiteettisuojaa ja se saattaisi olla hieman vaarrallinenkin yksinaiselle naismatkaajalle, joska omaa kapselia ei saa mitenkaan lukkoon, koska edessa on vain verho.
* LOVE HOTEL
Japanilaiset asuvat niin ahtaasti, ettei pariskunnilla ole juurikaan paikkaa olla taysin kahdestaan muualla kuin love hotellissa. Yritimme etsia Tokiosta tatakin majoitusvaihtoehtoa, mutta emme paasseet lahemmas kuin eteiseen. Monet love hotellit on tarkoitettu ainoastaan japanilaisille pariskunnille, eika sinne hyvaksyta ulkomaalaisia vierailijoita. Yhdesta paikasta meidat kaannytettiin saman tien ulos, toinen paikka oli taynna ja kolmannessa oli yksi huone vapaana, joka naytti taysin tavalliselta hotellihuoneelta, Yhdessa love hotellissa oli meriaiheisesti sisustettuja ja uv-valoilla varustettuja huoneita, mutta koska olimme jo varanneet yopaikan, emme jaaneet sinne pidemmaksi aikaa. Vaikka matkaoppaassa sanottiin, etta love hotelli on erittain kaytetty japanilaisten keskuudessa, heratti tien kysyminen kuitenkin suunnatonta hilpeytta ja hienoista nolostumista japanilaisten keskuudessa. Lisaksi kaikki alkoivat hymyilla tietavasti aivan kuin olisimme olleet menossa tekemaan jotakin todella jannaa. Love hotelli kiinnosti minua majoituksena erityisesti sen vuoksi, koska ne on koristeltu niin erikoisella tavalla, sisustusratkaisut ovat epatavallisia ja koko majoitustyyli on niin erilainen. Alakerran aulassa nakyy kaikista huoneista videokuva ja ne huoneet, jotka ovat varattuja, nakyvat mustina. Eli toisin sanottuna ainoastaan vapaat huoneet nakyvat "kartalla". Lisaksi hieman hairitsi se, kun kaikki love hotellit sijaitsivat pornokauppojen ja strip-luolien vieressa, joten ei se majoittuminen olisi varmaan kovin luonnoselta tuntunut. Monesti love hotelleja vuokrataan tuntitaksalla, mutta joissakin oli myos koko yon hinta.
* KOIRAMUSEO
Tokiossa sijaitseva, koiran muotoinen museo, joka oli rakennettu nayttamaan commodore 64-tyylisella grafiikalla, eli ulkoapain rakennus naytti valtavalta pikselimossolta - mutta erittain hienolta sellaiselta. Yritan laittaa kuvia myohemmin.
* MORI ART MUSEUM
Tokion nykytaiteen museo, joka sijaitsi Roppongin kaupunginosassa, suuren tornirakennuksen kupeessa. Museossa oli esilla nykytaiteen arvostetuimman Turner-palkinnon saajat eli Retrospective of the Turner Prize. Nayttely oli todella mielenkiintoinen ja ajattelin kirjoittaa aiheesta hieman myohemmin pidemman lausunnon. Juuri nyt tassa metelissa ei onnistu muu kuin kaavamainen luettelo siita missa kaikkialla on kaynyt.
* SORKKAKENGAT (ninjakengat)
Japanista saa kummallisia mutta hienoja sorkkakenkia ja -sukkia, joissa pottivarvas on erillaan muista varpaista. Vahan kuin varvassukat, mutta jaokkeita on vain kaksi. Sorkkasukkia kaytetaan kimonon kanssa ja sorkkakenkia ainakin kaivostyolaisten keskuudessa aikoinaan. Ostin seka sukat etta kengat, joita tuskin maltan odottaa paasta kayttamaan.
* SYOMAPUIKOT
Useita eri vaihtoehtoja
* BAMBUMETSA
Lyhyen matkan paassa Kiotosta Saganossa oli valtavan hieno bambumetsa-alue, josta laitan kuvia ja tekstia myohemmin
* KOBE-harka
Kavimme syomassa viimeisen paalle fiinissa, hienosti sisustetussa gourmet-ravintolassa Kobessa sita kuuluisaa harkaa, jota sanotaan maailman parhaaksi liharuoaksi. Harka kuulemma kasvatetaan aivan erityisella tavalla. Sita hellitaan ja valellaan ja silitellaan ties milla aineilla ja sille syotetaan erilaisia terveellisia yrtteja ja muita ruokia, jotka tekevat lihasta aivan erityisen hyvan makuista. Hinta oli paatahuimaava, mutta kokemuksena se oli aivan mieleton. Harmi oli se, etta hatapaissamme ja valtavassa nalassa soimme aarnen kanssa kunnon illallisen ennen ruokailua. Se oli virhe, koska kobe-ateria oli niin tayttava, etta osa jai syomatta. Ravintola oli hienossa ostoskeskuksessa, jossa oli lahinna malleja myyjina ja tuntui hieman absurdilta menna sinne varikkaat vaatteet paalla, hiesta markana ja jalat haisten, kun ymparilla istui viimeisen paalle huoliteltuja japanilaisia. Ravintolassa soi klassinen, hienostunut musiikki ja meidat ohjattiin paytaan istumaan kokin avustuksella. Sama kokki aloitti ruoan valmistuksen nenamme edessa. Poydassa oli jonkinlainen tasohella ruostumattomasta teraksesta ja kokki vain levitti tasolle oljya ja laittoi samalla tason reunalle ruokailulautasen lampiamaan. Taman jalken han paistoi valkosipulin ohueksi leikattuja siivuja rituaalinomaisin elkein, jotka han nosti paahtuneina hieman syrjempaan ja jakoi kasan tarkasti neljaan osaan. Alkuruokana oli savustettua graavilohta jonkinlaisella maustetulla raasteella, taman jalkeen tuli juustoinen alkukeitto krutongilla. Sitten kokki toi valtana nakoiset pihvit eteemme ja pyysi hyvaksyntamme. Rasvan han leikkasi erikseen ja jatti lopulta pihveista jaljelle vain pienet keskipalat, jotka han taas jakoi tarkasti neljaan osaan. Han oli kysynyt jokaiselta kypsyysasteen erikseen ja kypsensi pienet palaset sen mukaan ja asetteli ne kauniisti lautaselle, johon han oli aikaisemmin laittanut pienen kasan merisuolaa, pippurisekoitusta ja wasabitahnaa. Wasabi piti sekoittaa viereisessa kulhossa olevaan soijakastikkeeseen ja kastaa lihapaloja siina ennen suuhun laittamista. Myohemmin lautaselle putkahteli aina vain enemman kasviksia ja lisaa lihaa. Tosin loppuosa lihasta oli sita samaa laskia, jota han oli aikaisemmin leikannut pois. Minulta jai laskiosa syomatta. Eteen ilmestyi myos salaattia ja muita pienia lautasia, joissa oli erilaisia makupaloja. Puolessa valissa ateriaa oli taysin ahky ja alkoi miettimaan, loppuuko tarjoilu koskaan! Suomessa kun on tottunut siihen, etta paaruoka tarjoillaan yhdessa osassa ja yleensa varsinkin gourmet-ravintoloissa annokset ovat suhteellisen pienia. Jalkiruoaksi oli sitruunasorbettia mintunlehdella. Aivan mahtava kulinaristinen elamys kaiken kaikkiaan.
* GEISHA
Onnistuimme nakemaan 2 taysin aitoa geishaa Kioton rautatieaseman makeiskaupassa, jotka olivat jatkuvan kuvaamisen kohteena. Onnistuin saamaan muutaman valokuvan tasta harvinaisuudesta. Geishat ovat siita erikoinen naky jopa japanin kaupunkikuvassa, ettei jokainen japanilainen edes valttamatta nay koskaan elaissaan geishaa. Eli aika hieno tuuri. Eras japanilainen oli geishasta niin innoissaa, etta halusi valttamatta ottaa valokuvan minusta istumassa geishan vieressa. Oloni oli siina tilanteessa taas harvinaisen typera. Olin kuolla nalkaan ja vasymykseen, hiki valui hieman palaneelta punaiselta naamalta ja haisin varmaan aika hirvittavalta hielta. Istu nyt siina sitten luontevasti ja hymyillen geishan vieressa, jota pidetaan japanilaisena kauneuden esikuvana. Kuvasta tulikin sitten juuri sellainen, mika oli mielentila.
* JAPANILAISET KYLTIT
Japani on taynna erilaisia kyltteja, jotka on usein kuvitettu sarjakuvamaisella tyylilla. Yhteista lahes kaikelle on se, etta jokainen piirroshahmo hymyilee. Japanin tunnuslauseena voisikin pitaa: " Smile every day", joka luki jollakin juna-asemalla suurin kirjaimin. Laitan blogiin kuvasarjan Japanin kylteista, kunhan nettiyhteys on sopiva.
* WC
Japanissa wc:n kayttaminen on aivan oma maailmansa ja suomalainen versio vesitoiletista tuntuu Japanin jalkeen vain kaukaiselta painajaiselta, puhumattakaan siita mita on edessa kun paasemme syvemmalle aasiaan reikalattiavessoihin, joita nakee jo nyt Koreassa. Japanilainen wc on parhaimmillaan sita, etta wc-istuin on lammitetty ja wc suorittaa asiakkaan niin halutessa alapesun ja kuivatuksen pelkalla napin painalluksella. Lisaksi wc-pontto saattaa alkaa akkia puhumaan rauhoittavasti, jonka jalkeen se paastaa pienista kaiuttimista lorisevaa aanta, jolloin ujompikin rakko paasee kunnolla rentoutumaan. Jotkut pontot vetivat itsensa automaallisesti ilman, etta mitaan tarvitsi tehda.
* LAULAVAT LIIKENNEVALOT JA JUNAT
Japanissa iloisuus ulottuu myos liikennevaloihin ja juniin, jotka laulelevat iloisia savelmia kulkijoille. Tunnistin ainakin "Muura-muurahaisen" junan saapuessa asemalle, joka sopiikin loistavasti kuvaamaan nimenomaan japanilaista yhteiskuntaa ja hyvinvointia, joka koostuu vuorokauden ympari puurtavista japanilaisista bisnesmiehista.
Juuri nyt selan takana on suuri ryhma matkaajia eri puolelta maailmaa, jotka kyselevat minulta jatkuvasti minne olen menossa, mista tulen, minne kannattaa menna Koreassa jne. Eli kirjoittaminen tuntuu taas kerran taysin mahdottomalta, koska ajatus keskeytyy. Savon Sanomiin kirjoittaminen pitanee jattaa huomiseen aamuun ja herata todella aikaisin kirjoittamaan sita. Samalla yritan paivittaa kuvia ja videopatkia matkalta. Tamakin kone vaikuttaa suhteellisen vanhalta ja nettiyhteys toimii hitaasti, joten epailen ettei kuvien lataaminen onnistu taallakaan.
Nyt olemme siis Busanissa - Korean rannikkokaupungissa ja lahdemme huomenna katsomaan kaupunkia. Palataan asiaan huomenna!
Jos muuten ihmettelette, mitka punaiset varvaskengat ovat kuvassa, niin ne ovat minun uudet kenkani - ostin viela ne juuri ennen matkaa Helsingista. Erittain mukavat jalassa, tosin vaativat viela vahan sisaanajoa, koska hieman painavat akillesjanteen kohdalta. Ollaan Aarnen kanssa nyt varvasjengina liikkeella. Japaniin se ainakin sopi - siella kun on tuo varvasfiksaatio muutenkin. Japanissa tosin naureskeltiin kenkia aika avoimesti ja myyjan auttaessa minua sovittamaan kimonoa kirpparilla, han ihmetteli kenkiani kovasti ja esitteli omia varvassukkiaan vastaavasti minulle.
Yhdessa kuvassa oleva laite on siis eraan ravintolan wc-tilasta, jossa oli kaikki mukavuudet pontossa. Kuva on ponton vieresta olevasta valintalaatikosta, josta sai valittua muun muassa alapesun ja siihen viela paineen, jolla pesun halusi.
Ensimmaisessa videossa Tokion paikallinen letunmyyja nayttaa mallia, kuinka tehdaan taytetty wrap oikeaoppisesti. Itse letun tayttaminen ei pituutensa vuoksi sovi tanne ladattavaksi. Lisaan myohemmin videoita - tama herjaa nyt jotakin aina kun yritan ladata ja sattuneesta syysta en ymmarra herjausta koska se on koreaksi.
ja muuten kaikille lukijoille tiedoksi:
Puhelimet eivat toimi Koreassakaan, joten ei kannata olla huolissaan, kun minuun ei saa yhteytta puhelimitse millaan tavalla. Tama viikko menee viela taydellisessa puhelinpimennossa, mutta sitten pitaisi helpottaa.
Kauniita unia ja aurinkoa aurinkoa toivon sinne Suomeen ja halauksia paljon kaikille rakkaille ihmisille!
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Viimeinen ilta Tokiossa
Lukijoiden ei kannata ihmetella, etta paivitan blogia myohassa, taalla Tokiossa on niin jarkyttavan kiireinen aikataulu kun haluaa nahda kaiken mahdollisen, ettei nettiin oikein paase eika malta. Jalat ovat kipeat kavelemisesta ja metroissa seikkailemiseen menee vahintaan pari tuntia paivassa, koska Tokio on niin jarkyttavan suuri kaupunki, ettei taalla oikein hahmota mika lippu kay mihinkin. Varsinkin, kun tekstit ovat yleensa japaniksi. Haluan myos muistuttaa, etteivat puhelimet toimi taalla laisinkaan, vaikka olisi miten 3G puhelin. Kamerastakin loppui akku jossakin vaiheessa ja monia hyvia asioita kai kuvaamatta, koska emme saaneet ladattua videokameraa. Kuvia ja videopatkia laittaisin tanne kovin mielellani, mutta koneet ovat niin vanhoja, etta kuvien lataamiseen menee hirvittavan kauan. Paivitan siis kuvia ja muuta materiaalia heti, kun istumme rauhallisesti jossakin nettikahvilassa, jossa olisi edes hieman uudempi kone.
Japani on hieno maa. Taalla jopa mina, pienikasvuinen kun olen, tunnen itseni ihan normaaliksi. Tokiossa korostuu erityisesti se, kuinka taalla on ratkaistu valtavan ihmismassan mukanaan tuomat vaikeudet. Autoja voi pysakoida paallekkain tielle, bisnesmiehet nukkuvat kapselihotelleissa, joiden koko on 1 x 1 x 2m ja pariskunnat hoitavat intiimin yhdessaolonsa lovehotelleissa, koska sopivaa tilaa kotona ei yksinkertaisesti ole. Pyorat parkkeerataan pystyyn teiden varsille, kukaan ei roskaa, kaupunki on taynna sarjakuvalla kuvitettuja mainoksia ja katuihin on maalattu sarjakuvatyyliin erilaisia kielto ja opasmerkkeja. Ihmiset ovat erittain kohteliaita ja kumartelevat vahemmastakin syysta toisilleen. Puhelimeen ei saa puhua missaan julkisissa kulkuvalineissa, koska se koetaan epakohteliaana ja tupakkaa saa ulkonakin polttaa vain sille merkityilla alueilla. Kaupat ovat taynna toinen toistaan kauniimpia ja omituisempia esineita, joita olen haalinut mukaani jo jonkin verran.
Nyt olemme kapselihotellissa. Huomenna siirrymme Kiotoon ja Osakaan ja perjantaina olisi tarkoitus lahtea illalla Koreaan. Aika menee hurjan nopeasti ja ehdin unohtaa puolet mita kaikkea on tapahtunut. Unohdin matkapaivakirjan kapseliini, joten teen tarkemmat paivitykset myohemmin. 5 tuntia aikaa nukkua, kauniita unia!
Japani on hieno maa. Taalla jopa mina, pienikasvuinen kun olen, tunnen itseni ihan normaaliksi. Tokiossa korostuu erityisesti se, kuinka taalla on ratkaistu valtavan ihmismassan mukanaan tuomat vaikeudet. Autoja voi pysakoida paallekkain tielle, bisnesmiehet nukkuvat kapselihotelleissa, joiden koko on 1 x 1 x 2m ja pariskunnat hoitavat intiimin yhdessaolonsa lovehotelleissa, koska sopivaa tilaa kotona ei yksinkertaisesti ole. Pyorat parkkeerataan pystyyn teiden varsille, kukaan ei roskaa, kaupunki on taynna sarjakuvalla kuvitettuja mainoksia ja katuihin on maalattu sarjakuvatyyliin erilaisia kielto ja opasmerkkeja. Ihmiset ovat erittain kohteliaita ja kumartelevat vahemmastakin syysta toisilleen. Puhelimeen ei saa puhua missaan julkisissa kulkuvalineissa, koska se koetaan epakohteliaana ja tupakkaa saa ulkonakin polttaa vain sille merkityilla alueilla. Kaupat ovat taynna toinen toistaan kauniimpia ja omituisempia esineita, joita olen haalinut mukaani jo jonkin verran.
Nyt olemme kapselihotellissa. Huomenna siirrymme Kiotoon ja Osakaan ja perjantaina olisi tarkoitus lahtea illalla Koreaan. Aika menee hurjan nopeasti ja ehdin unohtaa puolet mita kaikkea on tapahtunut. Unohdin matkapaivakirjan kapseliini, joten teen tarkemmat paivitykset myohemmin. 5 tuntia aikaa nukkua, kauniita unia!
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Lost and found in Tokyo
Rakkaat lukijani, herasin varta vasten kirjoittamaan tata blogia, koska en tieda koska paasen seuraavan kerran koneelle. Aakkoset eivat luonnollisesti toimi, joten alkaa saikahtako. En oikein tieda mista aloittaisin joten ehkapa kaivan matkapaivakirjani esiin. Pitkaa juttua tuskin ehdin kirjoittaa,koska nappaimisto haluaa kirjoittaa valiin valttamatta japania ja joudun pyyhkimaan puolet.
Melkein kaikki unohtivat jotakin, kun l:hdettiin suomesta. Tosin min: olin ainut, joka unohti jotakin tarkeaa kotiin - eli sen rokotuskortin. Ossi unohti tyoavaimensa kaulaan, joten joutuu kantamaan niita koko matkan mukanaan. Aarne unohti Japanin opaskirjan koneen ruumaan, kun olisi ollut aikaa lukea sita lentokoneessa.
Lahtoselviyksessa ei oikein tajunnut minne on oikeastaan lahdossa, joten ehkapa siita johtui se alyton kohellus lentokentalla. Lisaksi epavarmuutta oli siita, kuinka neste maaritellaan. Onko huulirasva nestetta, enta ripsivari? Ossi intoutui lunastamaan matkalipun lentokentan automaatista, josta koitui sitten vaikeuksia, koska istumapaikka oli siirtynyt meista muista erilleen. Joka tapauksessa koneeseen paastiin.
Lentokoneessa tarjoiltava ruoka oli teriakikanaa, riisia, vihreaa nuudelia soijakastikkeela, raastetta, punaviinia ja jalkiruoaksi palanen marjapiirakkaa. Oikein maittavaa - tosin voimakkaisiin mausteisiin tottuneena hieman laimeaa.
Aamu valkeni Mongolian ylla - tosin maisemia emme nahneet pilvien ylla. Oli vaan hurja katsoa, etta ollaan jo niin pitkalla. Lisaksi istumapaikkamme olivat keskella konetta, emme siis saaneet istumapaikkoja. Oli vaikea k:sittaa, kuinka lentokone voi pysya ilmassa.Enaa ei mahtaisi mitaan sille, etta jotakin on jaanyt kotiin. Silmat turvonneina ja punaisina herasimme uuteen paivaan, koska onnistuin nukkumaan vain pinnallisesti koneessa. Penkkia ei aanut tarpeeksi alas jotta nukkuminen olisi ollut antoisaa. Aamiaiseksi koneessa tarjottiin mehu, jogurtti, sampyla, kahvi ja pinaatti-juustolettu paprikalla.
31.5. 2008 OSAKA ja TOKIO
Lennon vaihto oli Osakassa ja paasimme tutustumaan Japanilaiseen turvallisuustarkastukseen. Vikailijalle piti jattaa sahkoiset sormenjaljet ja kone otti samalla valokuvan. Osakan turisti-infosta varattiin ystavallisen nuoren naisen avulla kaksi yota japanise style ryokanista Tokiosta, joten ei tarvinnut enaa jannittaa onko huoneita missaan vapaana. Osakan lentokentalla oli lukuisia pienia kauppoja jotka olivat pullollaan japanilaisia, kauniisti paketoituja makeisia ja muita tuotteita. Lisaksi ravintoloiden edustalla oli muovista tehtyja esimerkkiruoka-annoksia, jotka olivat uskomattoman taidokkaasti tehtyja. Kaikki ruoka naytti niisa tasmalleen silta, milta annos naytti luonnossa. Lisaksi japanilainen estetiikka ja asettelun taito tuli hyvin esiin ja kaikki ruoat nayttivat houkuttelevilta. Tassa asiassa meilla suomalaisilla olisi paljon oppimista. Voin vain kuvitella mita japanilainen ajattelee saadessaan suomaaista perinneruokaa lautaselleen. Osakan vessoissa oli heti hieman eroa suomalaiseen versioon, koska siella oli eri hana saippuavaahdolle, jonka vieressa oli normaali vesihana. Jain kiinni turvatarkastukseen siirryttaessa Tokion koneeseen, koska unohdin metallilompakon vyotaron rahavyohon, minka seurauksena paasin perusteelliseen tarkastukseen ja japanilaisten epavarmojen katseiden alle. Tilanteesta kuitenkin selvittiin. Ossi osti viela konetta odotellessa limppariautomaatista ihmeellisen n:koisen fantatolkin, joka heratti kummastusta siita, ettei sita saanut juotua ensin millaan. Lopulta kavi ilmi, etta tolkissa oli hyytelomaista limpparia, joka maultaan kylla vastasi suomalaista versiota, mutta koostumus oli varsin omituinen. Myohemmin huomasimme Tokiossa, etta hyytelot taitavat kuulua japanilaisten fiksaatioihin.
TOKIO 31.5.2008
Yritettiin heti lentokentalle paastyamme aktivoida Japan rail passit, eli junaliput, joilla saa matkustaa viikon maksutta melkein missa tahansa junassa. meita ohjattiin luukulta toiselle eika kukaan tuntunut tietavan mistaan mitaan ja epatoivo alkoi iskea, koska meilla oli aika vahan aikaa siirtya yopaikkaan sovittuun aikaan. Kun lopulta saimme junapassit vaihdettua viralliseen versioon, kavi ilmi, ettei lippu suinkaan kay kaikissa julkisissa kulkuvalineissa kaupunkien sisalla. Itse asiassa kaupungin sisaiseen liikkumiseen lippu on lahes hyodyton, mika onkin suurta noottia junapassin hehkutusta vastaan. Mainoksissa annettiin ymmartaa, etta voi vain hypata junaan kuin junaan ja matkustaa vaivattomasti. Paskan marjat. Mita pidempaan olimme Tokiossa olleet, sita enemman saimme huomata kuinka monta eri juna- ja metroyhtiota Tokiossa on ja kuinka harvassa junapassiin kelpaavat kulkuvalineet ovat. Liikkuminen metrolla ei ole mitaan ilmaista touhua, jos joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Yksi matka maksaa eurosta kahteen euroon. Lisaksi vei hirvittavan kauan, ennen kuin opimme kuinka metroa voi vaihtaa ilman etta joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Huomasimme myos, etta paivassa metroasemilla turaamiseen menee vahintaan 2 tuntia, koska eksyminen on lahes vaistamatonta. Tokio on niin valtavan suuri kaupunki, etta siella jaetaan juna-asemilla erikseen juna-asemien karttoja, joista pitaisi ottaa selvaa minne menna. tahan mennessa kokemukset ovat olleet huonoja. Perille olemme aina lopulta loytaneet, mutta aikaa on tuhraantunut valtavasti.
Japanilainen ryokan eli majatalo osoittautui aivan loistavaksi vaihtoehdoksi yopymiselle. Meilla oli 4 hengen huone omalla kylvylla ja huoneessa oli futon-patjat, teeta, kylpyamme, parveke, tv, jaakaappi, japanilaistyylinen aamutakki vyolla ja hernepussityynyt. Yhdelta hengelta yo maksoi noin 21e, eli aika edullinen loyto Japanissa, joka liikkuu hintatasoltaan vain vahan Suomen alla, vaikkakin ruoka on adullisempaa.
Olimme todella uupuneita p::styamme yopakkaan, joten paatimme, ettemme enaa yrita menna mihinkaan nahtavyyteen, vaan kierramme lahialueella, syomme hyvin ja otamme rennosti huoneessa kylpien. Kaikki japanilaise kayttavat lapinakyvaa sateenvarjoa, joten minunkin piti saada omani. Ostin sellaisen laheisesta elintarvikekaupasta. Kaupan edustalla oli erillinen sateenvarjoteline, johon varjon pystyi jatamaan parkkiin liikkeessa asioidessaan. Samanlaisia parkkeja loytyi lahes kaikkien kauppojen edustoilta. Lisaksi kauppakeskusten edustalla oli laite, joka laittoi maran sateenvarjon paalle muovisuojuksen, jolloin liikkeeseen astuttuaan marka varjo ei tiputtanut vetta jatkuvasti lattialle. Katevaa. Viela ennen nukkumaanmenoamme pistaydyimme japanilaisessa pelihallissa, jossa kaikki pelasivat omituisilla teraskuulilla kaikenlaisia peleja. Pelihallissa oli jarkytava meteli. Laitan tahan liitteksi videopatkan paikasta, mikali vain onnistun.
Melkein kaikki unohtivat jotakin, kun l:hdettiin suomesta. Tosin min: olin ainut, joka unohti jotakin tarkeaa kotiin - eli sen rokotuskortin. Ossi unohti tyoavaimensa kaulaan, joten joutuu kantamaan niita koko matkan mukanaan. Aarne unohti Japanin opaskirjan koneen ruumaan, kun olisi ollut aikaa lukea sita lentokoneessa.
Lahtoselviyksessa ei oikein tajunnut minne on oikeastaan lahdossa, joten ehkapa siita johtui se alyton kohellus lentokentalla. Lisaksi epavarmuutta oli siita, kuinka neste maaritellaan. Onko huulirasva nestetta, enta ripsivari? Ossi intoutui lunastamaan matkalipun lentokentan automaatista, josta koitui sitten vaikeuksia, koska istumapaikka oli siirtynyt meista muista erilleen. Joka tapauksessa koneeseen paastiin.
Lentokoneessa tarjoiltava ruoka oli teriakikanaa, riisia, vihreaa nuudelia soijakastikkeela, raastetta, punaviinia ja jalkiruoaksi palanen marjapiirakkaa. Oikein maittavaa - tosin voimakkaisiin mausteisiin tottuneena hieman laimeaa.
Aamu valkeni Mongolian ylla - tosin maisemia emme nahneet pilvien ylla. Oli vaan hurja katsoa, etta ollaan jo niin pitkalla. Lisaksi istumapaikkamme olivat keskella konetta, emme siis saaneet istumapaikkoja. Oli vaikea k:sittaa, kuinka lentokone voi pysya ilmassa.Enaa ei mahtaisi mitaan sille, etta jotakin on jaanyt kotiin. Silmat turvonneina ja punaisina herasimme uuteen paivaan, koska onnistuin nukkumaan vain pinnallisesti koneessa. Penkkia ei aanut tarpeeksi alas jotta nukkuminen olisi ollut antoisaa. Aamiaiseksi koneessa tarjottiin mehu, jogurtti, sampyla, kahvi ja pinaatti-juustolettu paprikalla.
31.5. 2008 OSAKA ja TOKIO
Lennon vaihto oli Osakassa ja paasimme tutustumaan Japanilaiseen turvallisuustarkastukseen. Vikailijalle piti jattaa sahkoiset sormenjaljet ja kone otti samalla valokuvan. Osakan turisti-infosta varattiin ystavallisen nuoren naisen avulla kaksi yota japanise style ryokanista Tokiosta, joten ei tarvinnut enaa jannittaa onko huoneita missaan vapaana. Osakan lentokentalla oli lukuisia pienia kauppoja jotka olivat pullollaan japanilaisia, kauniisti paketoituja makeisia ja muita tuotteita. Lisaksi ravintoloiden edustalla oli muovista tehtyja esimerkkiruoka-annoksia, jotka olivat uskomattoman taidokkaasti tehtyja. Kaikki ruoka naytti niisa tasmalleen silta, milta annos naytti luonnossa. Lisaksi japanilainen estetiikka ja asettelun taito tuli hyvin esiin ja kaikki ruoat nayttivat houkuttelevilta. Tassa asiassa meilla suomalaisilla olisi paljon oppimista. Voin vain kuvitella mita japanilainen ajattelee saadessaan suomaaista perinneruokaa lautaselleen. Osakan vessoissa oli heti hieman eroa suomalaiseen versioon, koska siella oli eri hana saippuavaahdolle, jonka vieressa oli normaali vesihana. Jain kiinni turvatarkastukseen siirryttaessa Tokion koneeseen, koska unohdin metallilompakon vyotaron rahavyohon, minka seurauksena paasin perusteelliseen tarkastukseen ja japanilaisten epavarmojen katseiden alle. Tilanteesta kuitenkin selvittiin. Ossi osti viela konetta odotellessa limppariautomaatista ihmeellisen n:koisen fantatolkin, joka heratti kummastusta siita, ettei sita saanut juotua ensin millaan. Lopulta kavi ilmi, etta tolkissa oli hyytelomaista limpparia, joka maultaan kylla vastasi suomalaista versiota, mutta koostumus oli varsin omituinen. Myohemmin huomasimme Tokiossa, etta hyytelot taitavat kuulua japanilaisten fiksaatioihin.
TOKIO 31.5.2008
Yritettiin heti lentokentalle paastyamme aktivoida Japan rail passit, eli junaliput, joilla saa matkustaa viikon maksutta melkein missa tahansa junassa. meita ohjattiin luukulta toiselle eika kukaan tuntunut tietavan mistaan mitaan ja epatoivo alkoi iskea, koska meilla oli aika vahan aikaa siirtya yopaikkaan sovittuun aikaan. Kun lopulta saimme junapassit vaihdettua viralliseen versioon, kavi ilmi, ettei lippu suinkaan kay kaikissa julkisissa kulkuvalineissa kaupunkien sisalla. Itse asiassa kaupungin sisaiseen liikkumiseen lippu on lahes hyodyton, mika onkin suurta noottia junapassin hehkutusta vastaan. Mainoksissa annettiin ymmartaa, etta voi vain hypata junaan kuin junaan ja matkustaa vaivattomasti. Paskan marjat. Mita pidempaan olimme Tokiossa olleet, sita enemman saimme huomata kuinka monta eri juna- ja metroyhtiota Tokiossa on ja kuinka harvassa junapassiin kelpaavat kulkuvalineet ovat. Liikkuminen metrolla ei ole mitaan ilmaista touhua, jos joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Yksi matka maksaa eurosta kahteen euroon. Lisaksi vei hirvittavan kauan, ennen kuin opimme kuinka metroa voi vaihtaa ilman etta joutuu ostamaan jokaisen lipun erikseen. Huomasimme myos, etta paivassa metroasemilla turaamiseen menee vahintaan 2 tuntia, koska eksyminen on lahes vaistamatonta. Tokio on niin valtavan suuri kaupunki, etta siella jaetaan juna-asemilla erikseen juna-asemien karttoja, joista pitaisi ottaa selvaa minne menna. tahan mennessa kokemukset ovat olleet huonoja. Perille olemme aina lopulta loytaneet, mutta aikaa on tuhraantunut valtavasti.
Japanilainen ryokan eli majatalo osoittautui aivan loistavaksi vaihtoehdoksi yopymiselle. Meilla oli 4 hengen huone omalla kylvylla ja huoneessa oli futon-patjat, teeta, kylpyamme, parveke, tv, jaakaappi, japanilaistyylinen aamutakki vyolla ja hernepussityynyt. Yhdelta hengelta yo maksoi noin 21e, eli aika edullinen loyto Japanissa, joka liikkuu hintatasoltaan vain vahan Suomen alla, vaikkakin ruoka on adullisempaa.
Olimme todella uupuneita p::styamme yopakkaan, joten paatimme, ettemme enaa yrita menna mihinkaan nahtavyyteen, vaan kierramme lahialueella, syomme hyvin ja otamme rennosti huoneessa kylpien. Kaikki japanilaise kayttavat lapinakyvaa sateenvarjoa, joten minunkin piti saada omani. Ostin sellaisen laheisesta elintarvikekaupasta. Kaupan edustalla oli erillinen sateenvarjoteline, johon varjon pystyi jatamaan parkkiin liikkeessa asioidessaan. Samanlaisia parkkeja loytyi lahes kaikkien kauppojen edustoilta. Lisaksi kauppakeskusten edustalla oli laite, joka laittoi maran sateenvarjon paalle muovisuojuksen, jolloin liikkeeseen astuttuaan marka varjo ei tiputtanut vetta jatkuvasti lattialle. Katevaa. Viela ennen nukkumaanmenoamme pistaydyimme japanilaisessa pelihallissa, jossa kaikki pelasivat omituisilla teraskuulilla kaikenlaisia peleja. Pelihallissa oli jarkytava meteli. Laitan tahan liitteksi videopatkan paikasta, mikali vain onnistun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
