Vielä lähtötunnelmia

Eilen illalla oli viimeinen ehtoollinen Intialaisessa ravintola Namaskaarissa. Raukeana istuttiin iltaa ja yritin vielä ottaa rinkasta pois ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita. Tänä aamuna kävi ilmi, että olin unohtanut rokotuskortin Kuopioon. Se saattaa kuulemma estää joihinkin maihin pääsyn, joten jotakin oli keksittävä. Soitin välittömästi Helsingin terveyskeskukseen ja kerroin tilanteestani. Siellä annettiin ymmärtää, ettei kukaan voisi kirjoittaa minulle uutta rokotuskorttia ilman kunnollisia todisteita. Päätin kuitenkin yrittää ja marssin yksityiselle lääkäriasemalle, kerroin tilanteeni ja pyysin Aarnen todistajaksi. Todistajan avulla hoitaja lupasi kirjoittaa minulle uuden kortin, joten pääsemme lähtemään. Tämä kertoo taas siitä, kuinka tärkeää olisi saada keskittyä matkavalmisteluihin rauhassa ennen lähtöä. Tein taas kerran töitä niin viimeiseen asti, että ensin junalippu oli jäädä kotiin ja nyt vielä tämä. Nyt en voi kuin toivoa, että kaikki tarvittavaon mukana.

Japanissa on luvassa sadetta ja myrskyä, joten kävin vielä ostamassa sadeponchon. Nettiuutisten mukaan Japaniin lähelle on saapumassa suuremman luokan hirmumyrsky ja jännityksellä odotan, pääsemmekö kokemaan sen ihan konkreettisesti.

Nyt tulee auto hakemaan meitä lentokentälle. Lukijoita kehoitan tutustumaan myös linkeistä löytyvään, koko matkaseurueen blogiin, jonne myös muut kertovat tapahtumista.

Hyvästi Suomi!

Huomenna lähtee lento Tokioon ja parin vuorokauden päästä sitä ihmetellään maisemia Tokion kaduilla. Pakkaaminen on vihdoin ja viimein saatu päätökseen ja hankalaa on ollut, koska rinkka tuntuu painavan aina vaan saman verran riippumatta siitä, kuinka paljon tavaraa ottaa sieltä ulos. Nyt olen lopettanut ja luovuttanut ja hyväksynyt sen tosiasian, että rinkka painaa.

Hyvästi siis Suomi, hyvästi väljyys, kylmyys, sauna, ruisleipä ja ystävät. Tervetuloa helle, ihmistungos, seikkailu, loma, Tokion nykytaiteen museo, uudet tuttavuudet ja jännitys siitä, mitä luonnonkatastrofeja matkan aikana tuleekaan kohdalle.

Raportoin seuraavan kerran Japanista. Kauniita unia!

Ei huolta ainakaan aivoödeemasta!

Matkaan on aikaa viikko. Olen tutustunut Aasian taidemuseoiden tarjontaan ja yritän tehdä vaikeaa valintaa siitä, minne todella haluan mennä, koska kaikkiin ei pääse. Jo se, että matkaan lähtee 4 ihmistä, tulee rajoittamaan kunkin henkilökohtaisia mieltymyksiä. Varsinkin kun satun olemaan ainut taiteilija. Toivottavasti joustavuutta löytyy tarpeeksi sellaisten tilanteiden kohdalla, jolloin näen jotakin todella ainutlaatuista ja jonka haluan ehdottomasti kokea. Aivoödeemasta ei tarvitse ainakaan kantaa huolta, koska Kiinan tilanne estää meitä menemästä Tiibetiin. Mielenkiinnolla odotan, kuinka tilanne näkyy paikan päällä. Tosin muut luonnonkatastrofit ovat nyt lievittäneet myös paikallisten mielenkiintoa seurata tapahtumia ja poliittisia lieveilmiöitä.

Uusia vaatteita olen joutunut ostamaan aika paljon. Kun selasin vaatekaappiani niin huomasin sen koostuvan pitkälti 70-luvun keinokuituisista ja tiukoista paidoista, housuista, hameista jne. Koska olen taipuvainen hikoilemaan, niin ymmärsin sen verran etteivät keinokuituvaatteet tule kysymykseen. Jo pelkkä kuvitelma muovivaatteissa 40-asteen helteessä saa aikaa infernaalisia väristyksiä kehossani, joka on pitkään yrittänyt sopeutua jo Suomen helteissä. Helle tuleekin olemaan ehkä suurin henkilökohtainen ponnistukseni matkalla, mikäli ponnistuksia nyt voi edes etukäteen kuvitella. Voihan olla, että kuumuuteen tottuu, mutta kokemukseni siitä ovat ainakin tähän asti olleet heikkoja. Muistan vielä hyvin sen, kuinka epämiellyttävää oli matkata rinkka selässä hame ja paita litimärkänä hiestä, jalat kuumuudesta turvonneina, hikipisaroita otsalta suoraan silmiin valuen ja kiroten auringon jonnekin, missä se ei enää paista. Kokemus oli Espanjasta vuonna 2003, jolloin olin reilaamassa ympäri Eurooppaa.

Junalla matkustamista odotan kovasti. Ainakin Japanissa siitä saa nauttia kokonaisen viikon. Luultavasti muualla Aasiassa liikumme lähinnä busseilla, jotka eivät kuulemma paljon pitkillä matkoilla pysähtele. Tätä ajatellen olenkin säästänyt ja varjellut joskus festareilta ostamiani peemate-torvia, joita en vielä koskaan tähän mennessä ole kyennyt edes kokeilemaan. Jostakin kumman syystä ei koskaan ole tuntunut luontevalta astua seisomaan pusikkoon tuntemattoman miehen viereen, joka juuri lennättää omaa keltasuihkuaan laisinkaan toimitusta aristelematta. No ehkäpä joudun karaistumaan tämänkin asian suhteen, kun hätä on tarpeeksi suuri. Luultavasti kuitenkin ensin marssin reilusti kuljettajan juttusille ja jos en muuten, niin elekielellä saan hänet kyllä ymmärtämään luonnollisen tarpeeni pysähtyä - tosin hiekkatiellä kyykistely vaikka mitään suojaa ei vastaa käsitystäni intimiteettisuojasta.

Työt ovat estäneet minua ajattelemasta matkaa liikaa, enkä jännitä sitä vielä laisinkaan. En ota mitään paineita siitä mitä tulee, koska tiedän kokemuksesta että matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista uutta ja odottamatonta, jota on parempikin olla spekuloimatta etukäteen. Edelleen muistan selvästi sen, kuinka viime reililläni nukuin junan vessan edustalla käytävällä kylmässä hytisten ja yrittäen olla nukkumatta, koska taskuvarkaat olivat vallanneet junan, jossa ei koskaan edes tarkastettu matkalippuja. Ryöstöyrityksiä taisi sinä yönä olla useita. Muistan myös sen, kuinka Espanjassa meille yritettiin tarjota lähes joka välissä huumeita, joista kohteliaasti kieltäydyimme. Silti muistan myös ne hetket, jolloin heräsin junasta Itävallan mykistäviin vuoristomaisemiin tai kun seisoi Guggenheimin museon ala-aulassa eikä tiennyt minne suuntaan olisi liikkunut, koska kaikki ympärillä oleva tuntui vain niin uskomattomalta. Matka tulee siis ilman muuta olemaan raskas, rasittava, saunaa tulee ikävä, salmiakkia tulee ikävä, ruisleipää tulee ikävä, ystäviä tulee ikävä, kylmää tulee ikävä, mutta voi olla varma siitä että matkakuume yllättää aika pian Suomeen päästyäni. Siitä kun ei pääse mihinkään, että matkustaminen on vaan niin hienoa!

Matkaa odotellessa ja blogia opetellessa

Tervetuloa!

Päätin ottaa matkan ajaksi elämäni ensimmäisen ja ehkä myös viimeisen kerran nettiblogin, jonne voi kirjoitella kuulumisia itsensä ja muiden iloksi Aasian matkan varrelta. Lähtöpäivä häämöttää ja perhosia alkaa kertyä mukavasti vatsan pohjalle. Vielä on viime hetken valmisteluja ja ostoksia tekemättä ja suurena ponnistuksena on sponsorien saaminen matkalle. Huivivalmistaja Buff on jo tarjoutunut mukaan ja tänään uskaltauduin soittamaan Nokian markkinointivastaavalle. Hän tosin keskeytti myyntipuheeni lähes välittömästi, kun kuuli minun olevan Kuopiosta. Savon Sanomiin viikottain kirjoittaminen kun ei hänen korviinsa kuulostanut vielä kovinkaan hyvältä tilaisuudelta Nokian markkinoinnin kannalta. Tavoitteenani oli siis saada matkan ajaksi käyttöön kunnon puhelimet, jolla onnistuisi tekstin kirjoittaminen ja lähettäminen suoraan Kuopion lehden toimitukseen.

Lähetin äsken postia myös Feelmaxille esittelemällä, kuinka hieno tilaisuus olisi nyt tuoda esiin varvassukkien ja ergonomisten kenkien ominaisuudet ääriolosuhteissa. Feelmax innostui ideasta välittömästi, joten tähän mennessä olemme onnistuneet saamaan jo kaksi yhteistyökumppania matkalle. Jatkoa odotellaan. Jos Nokia ei lämpene niin siirrytään sitten muihin matkapuhelinvalmistajiin!